Numero on 373

26. lokakuuta 2012

Tämä blogi on jäänyt päivittämättä kun on ollut kiireitä. Viimeaikaiset tekstini löydät http://jarisuominen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/122375-pieni-satu-pienista-ja-suurista

ja täältä  http://jarijsuominen.wordpress.com/

Koska Google löytää tämän blogin eikä uudempia laitoin tämän viestin tänne. Muistathan äänestää!

Minut tavoitat seuraavista osoitteista

18. tammikuuta 2011

Uuden Suomen blogiani osoitteessa http://jarisuominen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/ päivitän ahkerimmin, koska siellä on suurin lukijakunta.

Kotisivuni löytyvät osoitteesta:

http://jarijsuominen.wordpress.com/

Täällä taas on blogger- blogini:

http://antidemari.blogspot.com/
Oman yhdistykseni kotisivut ovat täällä:

http://meriturku.blogspot.fi/

Ja toimintaryhmän kotisivut:

http://duuniavailla.blogspot.com/

Lisäksi bloggaan silloin tällöin Aamulehdessä:

http://aamulehdenblogit.ning.com/profile/JariSuominen

Toimitan myös maakuntalehti VarVasta:

http://www.varvas.fi/

jota kustantaa Varsinais- Suomen Vasemmistoliitto:

http://varsinais-suomi.vasemmisto.fi/

Ja teen radio-ohjelmia  osoitteessa:

http://www.radiorobinhood.fi/

Turun Vasemmistoliitto:

http://www.turunvasemmistoliitto.fi/

Tällä hetkellä on kova kiire, joten päivitykset saattavat viipyillä. Olisiko sinulla aikaa auttaa minua? Ota yhteyttä! Opit samalla kaikenlaisia asioita politiikanteosta, pääset kehittämään kotisivuja ja blogeja sekä maakuntalehteä. Haasteit olisi tarjolla myös radion puolella. Vapauta aikaa Työmiehelle vaalityöhön!

Ihmiskasvoiseen politiikkaan._tyomies4.jpg

TURUN VARHAISJAKAJIEN MITTA TÄYTTYY!

30. lokakuuta 2010

ME VARHAISJAKAJAT VETOAMME MEDIAAN, ETTÄ SUOMESSA ENNENKUULUMATTOMAT RAJUT PALKKALEIKKAUKSET NOSTETTAISIIN YLEISEEN TIETOISUUTEEN JA KESKUSTELUN KOHTEEKSI.

LEHDENJAKAJAT PUDOTETTU PALKKAKUOPPAAN  

Mitäs, jos toukokuussa ilmoitettaisiin kaupan työntekijöille, että kahden viikon kuluttua aletaan maksaa palkkaa myynnin mukaan, hiljaisilta päiviltä pienempi palkka? Tai sanomalehden toimitukselle, että vähemmän palkkaa päiviltä jolloin on ohuempi lehti. No eihän niin voi tehdä. Paitsi että Itella teki niin viime vuonna kesän kynnyksellä. Lehdenjakajille alettiin maksaa päivittäisen lehtimäärän mukaan. Kaupunkijakajien tilipussi keveni kesällä ihmisten muutettua mökeilleen, mutta jakajien laskut eivät yhtään pienentyneet. Kyselin, miten on mahdollista leikata palkkoja 2 viikon varoitusajalla, vastaus oli että “onhan tässä tavallaan yt-neuvottelut olleet päällä koko ajan”.

Tämän vuoden toukokuussa rysähti, leikattiin taas palkkoja ja oikein kunnolla. Lehdenjakajien palkkatasoa on pudotettu noin 25 prosenttia tänä vuonna. Ei kaikilta, vaan niistä, jotka ovat epäonnekseen työssä palkkakeikkausten aloitusalueella. Joillakuilla leikkaus on 35 % , joillakuilla vain 20 %. Mitä isompi työmäärä oli ennen leikkauksia, sitä enemmän palkka putosi. 1300 euroa kuussa tienannut jakaja menetti satasen, 1700 euroa tienannut menetti 400 euroa.

KIEROA PELIÄ POSTIN AMMATTILIITOLTA

Tuntuu erityisen irvokkaalta nyt, kun lehdissä on uutinen siitä, että PAU on julistanut ylityökiellon työtaistelutoimena, jonka tarkoitus on: “Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU:n tavoitteena on turvata alan työehdot työehtosopimuksella ja torjua työehtojen heikennykset ennen kilpailun avautumista. ” Päiväpostinjakajilta, ”oikeilta postiliittolaisilta”, ei saa leikata prosenttiakaan.

Juuri PAU neuvotteli Itellan kanssa meidän palkkaleikkauksemme, jotka ovat ennenkuulumatonta tasoa. Jollain toisella alalla jo aikomus leikata 5 % synnytti valtavan äläkän viime talvena, mutta meidän ennenkuulumaton palkkaleikkauksemme tehtiin kaikessa hiljaisuudessa, tiedotusvälineissä ei uutisoitu rivilläkään eikä sanallakaan. Sama työnantaja, sama liitto, toisilta viedään kaikessa hiljaisuudessa neljännes-kolmannes palkasta kaikessa hiljaisuudessa, toiset tämä liitto vie työtaisteluun ja julkisuus on näyttävää. Tuhansia työntekijöitä molemmissa työntekijäryhmissä.

VANHA PALKKAUSJÄRJESTELMÄ

Päätoiminen lehdenjakaja on saanut 5-6 tunnin palkan yössä, kuusipäiväistä viikkoa tekevillä siis 30 - 36 palkkatuntia viikossa ja sunnuntaina peruspalkka tuplana. Peruspalkka on 8-9 euroa tunnissa ja siihen yölisä 30 %. Kokonaistuntipalkka on siis yölisällä ollut noin 11 euroa urakkatunnissa ja 30 -36 viikkotunnista on kohtuullinen kokopäivätyön palkka kertynyt. Ripeä jakaja on saanut jaon kuudeksi valmiiksi ja vielä ripeämpi ehtinyt tehdä vielä ylimääräisenkin piirin. Lehtimääräpalkkaus laskee tulotasoa kesäisin  ja alueilla, joilla tilaukset vähenevät, mutta palkalla on vielä pärjännyt.

Tähän saakka. Tämän vuoden keväällä leikattiin palkat kymmenesosalta Turun seudun jakajista niin, että he tekevät enemmän töitä kuin ennen, mutta palkkaa maksetaan vain neljältä tunnilta yössä. Kuusipäiväiset pakkosiirrettiin viiden työpäivän viikkoon. Palkkaa siis tulee enää enintään 20 tunnilta viikossa ja sunnuntailta neljän tunnin peruspalkka tuplana. Pitkään palvelleet saivat hiukan takuupalkkaa joka ei läheskään korvaa menetyksiä. Alle 2 vuotta työsuhteessa olleet eivät saa mitään kompensaatiota vaan palkka romahtaa 1500 - 1600 eurosta 1100 -1200 euroon. Tätä leikkausoperaatiota kutsutaan “optimoinniksi”.

”OPTIMOINTI”

Uudet “neljän tunnin työkokonaisuudet” ovat monet niin raskaita, että ne saa hädin tuskin tehtyä klo 6 määräaikaan mennessä - kesäkelillä. Jotkut taas saa tehtyä ennen kello viittä, eli urakat ovat aika sattumanvaraisesti mitoitettu.

Entä jos alussa ideoidun palkkausmuutoksen yhteydessä olisikin yllätyksenä vaihdettu toimittajien tietokoneen näppäimet uuteen järjestykseen? No eihän siinä olisi mitään järkeä? Entäs tässä: Uudet työkokonaisuudet on suunniteltu sekaviksi ja epäkäytännöllisiksi, jakolistat ovat osin aivan järjettömässä järjestyksessä ja vaikeasti luettavia. Ensimmäiset viikot keväällä ja kesällä jaettiin puhelinluettelomaisilla pikkuprinttilistoilla, joita oli todella hidas ja vaikea lukea vaikka tunsi kadut ja talot, niitä taloja vaan oli vaikea löytää täysin jakotyöhön soveltumattomista luetteloista. Varajakajilla ja sijaisilla oli kaikkein vaikeinta, oli pakko tehdä uusien listojen järjestyksessä ettei mennyt sekaisin eikä eksynyt, työ meni yli kuuden, päätä särki ja pinna oli kireällä. Kadut ja talot hyvin tuntevillakin jakajilla meni tunnin kauemmin kuin ennen samalla alueella, eikä sitä ylimääräistä tuntia kenellekään korvattu. Edelleen epäkäytännöllisessä jakojärjestyksessä autoa pitää käynnistää kymmeniä kertoja ja tyhjäkäyttää tuntikausia. Kaikki loogiset kävelykierrokset oli poistettu ja tarpeelliset ohjeet. Jakolistoja on tehty käsin uusiksi, mutta edelleen useimmista puuttuu esimerkiksi kerrosten rajat kerrostaloista. Enää ei näe yhdellä vilkaisulla, että jaaha seuraavassa kerroksessa on kolme asuntoa ja keskimmäiseen ei mene lehteä. Leikattujen piirien kirjoilla jakaa väärin, “ei tämä olekaan ovi 52 vaan se olikin tuolla ylemmässä kerroksessa…”. Hidasta ja raskasta, täysin turhaan.

Missä muualla suunnitellaan kätevä työ vaikeaksi ja raskaaksi niin että asiakkaat eivät edes saa maksamaansa palvelua? Monessa “optimoiduissa” jakopiirissä tilaajat ovat niin vihaisia että jopa paiskovat lehden jakajan silmille kiljuen että “mitä te oikein ajattelette kun tuotte lehden tämmöiseen aikaan, en minä aamulehteä tämmöiseen aikaan enää tarvitse!”.

MITOITUKSISSA SILKKAA RIISTOA

Vanhalla palkkauksella 45 hissittömän rapun jakopiiristä maksetaan  2,5 tunnin palkka. Leikatulla alueella 27 hissitöntä rappua jakaja juoksee 1 tunnin palkalla. Palkkataso on leikattu PUOLEEN. Niistä 27 leikatusta hissittömästä rapusta siis maksetaan  2 minuuttia per rappu, sisältää auton siirtämisen talosta ja yhtiöstä toiseen. Ei kukaan ennenkään nauttinut juoksurapuista, huippuraskaasta ja ikävästä työstä, mutta niissä oli hieman hissitaloja parempi urakka mikä lohdutti kummasti jos hissittömiin piireihin joutui. Nyt ei saa urakkaa yhtään.

Esityöt eli lehtien laskeminen ja lastaaminen, tilausmuutosten teko jakolistaan, nippujen avaaminen ja pikkulehtien järjestäminen on mitoitettu 10 minuutiksi per työkokonaisuus. Jakajan ”neljän tunnin” piiripaketissa saattaa olla viisikin piiriä, optimoinnissa on tehty älyttömiä pikkupiirejä. Tuo 10 minuuttia saattaa kulua pelkästään ensimmäisen piirin esitöihin, loppu on talkootyötä.

Odotusajat on muutettu. aikaisilla jättöpaikoilla jakajat ovat aina olleet todottamassa lehtiä klo 1.15. Jos lehdet ovat myöhässä, alkaa odotusajan palkka juosta vasta klo 2.10. Niin paljon lehden eivät myöhästy käytännössä koskaan, mutta ihan tavallista on kökkiä odottamassa puoli tuntia palkatta, se on omaa vapaa-aikaa kylmässä työvaatteet päällä. Odotusajan alku on optimoinnin yhteydessä siirretty todella myöhäiseksi, kun kuljetukset myöhästelivät kaiken ollessa piirimuutosten takia sekaisin. Niitä ei sitten palautettu ennalleen.

EI TODELLAKAAN MITÄÄN YT-NEUVOTTELUA…

Leikkausten yhteydessä toitotettiin jakajille, että pitää allekirjoittaa muutospaperi tai ei ole huomenna töitä. “Kenkää tulee jokaiselle joka ei allekirjoita, ei voi mihinkään valittaa koska tämä on liittojen kesken sovittu.” Eräälle meistä luvattiin kenkää koska ei allekirjoittanut optimointipaperia, syynä se, että se perustui liian pieniin vanhoihin työmääriin. Tänä työntekijä odotti koko toukokuun ja kesäloman kutsua irtisanomistilaisuuteen, kysyi sitten henkilöstötilaisuudessa, missä potkut oikein ovat. Hänelle vastattiin että “Helsingissä”. Pyysi pitämään vauhtia, koska syksyllä on hyvät mahdollisuudet löytää uusia työpaikkoja. Edelleen odottelee, ehkä syy on se että on kova jakajapula ja minä teen jatkuvasti melkein kahden jakajan työt. Hän on ollut  varhaisjakajana yli 10 vuotta ja ehkä eniten töitä paiskinut jakaja koko alueella.

Työnantajan ”gorilla” oli jakelupäällikön mukana painostamassa ja uhkailemassa jakajia jopa yöllä, jos jakaja ei ollut haluka allekirjoittamaan karsitun palkan laskelmaa. Tuo gorilla paljastui… jakajien luottamusmieheksi! Että on jakajilla varsinainen ammattiliitto.

Leikkauksissa jakajat eivät saaneet valita uusia piirejään kuten ennen kun on tehty aluemuutoksia niin että jakajien piirejä on pitänyt vaihtaa. Jos jakaja nyt haluaa terveydellisistä ym. syistä vaihtaa saamistaan piireistä sopivampiin piireihin, hän muuttuu uudeksi jakajaksi ja menettää vähäisenkin takuupalkan. Kun leikatun alueen jakaja tekee ylimääräisen leikatun piirin, hän saa siitä leikatun palkan ilman mitään takuupalkkaa. Puoli vuotta nyt on kymmeneosalla jakajista ollut näin, muualla edelleen toiset saavat kevyemmistä töistä sen 30-36 tunnin palkan ja ylimääräisistä piireistä tuplasti palkkaa.

Tämä ei suinkaan ole ensimmäinen leikkaus, vaan viimeisten 10 vuoden aikana on höylätty urakoista 5-10 prosenttiä pariin otteeseen. Kolmantena leikkauksena muutettiin palkka kappalekorvaukseksi, eli jos lehtimäärä putoaa jakopiirissä, putoaa palkkakin.

PALKKATASON MUUTOS ESIMERKKEINÄ:

Kesätyön palkka: Eräs kesäjakaja sai leikatulla alueella käteen 850 euroa kuukauden työstä. Leikkaamattomalla alueella 1200 euroa oli  ihan tavallinen kesäjakajan palkka jos lehtimäätä ei kesällä pudonnut paljoa..

Esimerkki sunnuntailta: “OPTIMOIDUN”  ALUEEN JAKAJA saa neljän tunnin palkan sunnuntaina, siihen  tulee pyhälisä eli peruspalkka tuplana. tuntipalkka yölisällä 11 euroa/tunti + pyhätyön lisä 8 euroa= 19 e tunti. Optimoinnin palkkatakuuta hän saa puolelta 8 euroa. Yhteensä 76 euroa. Hän tekee vielä lisäpiirin, josta maksetaan tunnin palkka ja on valmis klo 7.00. Sunnuntain tienestit yhteensä 103 euroa.

VANHAN PALKKATASON ALUEELLA jakaja tekee omat piirinsä, joista saa 5,5 tunnin palkan. 104,5 euroa. Lisäksi hän tekee kahden tunnin lisäpiirin ja on valmis klo 7.00 Hänen sunnuntain tienestinsä 142,5 euroa. Samasta työmäärästä mistä “optimoitu” jakaja saa monta kymppiä vähemmän.

Arkena optimoitu jakaja saa sen  4 tuntia x 11 e + 8 euroa palkkatakuuta eli 52 euroa. Optimoimaton työkaveri saa 5,5 x 11 eli 61,5  euroa.

Kuukaudessa optimoidun jakajan palkka on noin 1259 euroa. Optimoimattoman palkka on entisellä tasolla noin 1515 euroa. Jos optimoimaton työkaveri on vielä 6-päiväisessä työviikossa, hän saa kuukaudessa palkkaa lähes 1800 euroa kuussa. Sellaiselle jakajalle optimoinnin palkkaleikkaus on jo 500 euroa kuukaudessa.

Toisaalta jotkut “optimoidut” urakat eivät ole neljääkään palkkatuntia yössä, jolloin palkka jää alle tuon 1259 euron ja 1100 euroon, jos jakaja tekee vain omat listatyönsä eikä lisätöitä. Kaikista ei ole lähtemään vieraisiin piireihin tai ei voi tehdä aamulla pitkään jos esim. mies lähtee töihin eikä lapsille ole hoitajaa. Lisäksi kuuden tunnin urakka on raskas - vaikka siitä saakin enää neljän tunnin palkan - ei välttämättä jaksa eikä kroppa kesta enempää kovatahtista jalkatyötä.

Laskelmat ovat karkeita eikä niissä ole huomioitu liitekorvauksia, jakokirjojen vaihtoa ym silppua, joista kertyy yli 50 euroa kuussa.

Ja vertailun vuoksi: postinjakaja, joka tekee työtä päiväsaikaan, osin siistiä sisätyötä (lajittelun osuus), joka ei käytä omaa kulkuneuvoa työssä, joka (yleensä) voi kulkea julkisilla kulkuneuvoilla töihin, jolla on kahvitauko, kahvipöytä, vessa ja muut sosiaalitilat ja joka on tehnyt koko ajan 5-päiväistä viikkoa vapain viikonlopuin, saa edelleen sen 1700 -1800 euroa kuukaudessa eikä häneltä edes aiota leikata yhtään mitään.

“KOTIVARAT”

Työnantaja jakaa lisäpiirit ja vapaayön työt niin, että ensin annetaan töitä kotivaroille ja sitten vasta lisää vakituisille päätoimisille. Työnantaja on katsonut, että nämä tarvittaessa kutsuttavat sivutoimiset, joiden ei tarvitse tulla töihin jos eivät halua, ovat yhtä vakituisia kuin muutkin. Tämä on mielestämme vastoin työsopimuslakia, jonka mukaan vakituisille osa-aikaisille pitää antaa töitä ennen kuin palkataan lisäväkeä. Työnantaja katsoo, että varhaisjakajalla on oikeus vain työsopmuksen mukaisiin piireihinsä ja onhan se kätevää, että kaikilla on mahdollisimman vähän töitä, se vähentää riskiä että jakelu myöhästyy yli kello kuuden. Tilanne on siis usein se, että optimoitu jakaja lähtee kotiin neljän tunnin piireistään ennen  viittä  kotivarojen hyöriessä kuuden nurkille kuuden tunnin vanhan palkkajärjestelmän mukaisessa työkokonaisuudessaan.

OPTIMOINTI JÄISSÄ JA JAKAJIEN EPÄTASA-ARVO VALTAVA

Optimointi on aiheuttanut niin paljon ongelmia jakajien irtisanoutumisina ja jakeluiden myöhästymisinä, että optimointi on pantu jäihin. Mitään ei kuitenkaan työntekijöille ole ilmoitettu vaikka työnantajalta tulee jakajakirjeitä parin viikon välein. Optimoidut jakajat jatkavat samassa kurimuksessa jossa ovat puoli vuotta olleet, jokainen miettii työn vaihtoa. Suurimmalla osalla kuitenkin menee mukavasti koska vain noin viidesosalta Turun jakelualueen jakajista on leikattu palkat. Tämäkö ei ole lain velvoittamaa työntekijöiden tasapuolista kohtelua!

Jakajien epätasa-arvoa voisi tasoittaa antamalla optimoitujen alueiden jakajille lisäpiirejä vanhoilta alueilta, ja vanhaa palkkausjärjestelmää nauttiville jakajille niitä olemattomia leikattuja piirejä lisätöiksi. Mutta työnantaja katsoo, että työt jaetaan esimiesalueittain, olisi lisää vaivaa jos esimiehet joutuisivat suunnitelemaan lisätöiden jakamisen yhdessä. Leikkamattomien alueiden 30-35 vikkotunnin jakajat saavat hyviä puolentoista-kahden tunnin lisäpiirejä, optimoidut 20 viikkotunnin jakajat saavat niitä leikattuja 40 – 60 minuutin lisäpiirejä. Ja vain yhden, koska ne vastaavat työmäärältään niitä isoja vanhan alueen piirejä, useampia ei ehdi tekemään.

Tämmöinen työntekijöiden kohtelu ei ole mahdollista Suomessa, paitsi lehdenjakajilla on, koska meillä ei ole toimivaa liittoa. Lehdenjakajat tupattiin jossain vaiheessa postinjakajien liittoon, jota kiinnostaa vain huolehtia, että postinjakajilta ei leikata. PAU on nyt työtaistelussa ja vahvasti jyrähtää, että postinjakajien työehtoja ei saa heikentää. YHTÄÄN.

Lehdenjakajat ovat kirjoitelleet lehtiin tilanteestaan vuosikausia, mutta kirjoituksia ei julkaista. Lehtien etu on, että niiden jakajat saavat pientä palkkaa. Vai onko - tilaukset ovat selvästi vähentyneet niillä alueilla, joilla lehti on jatkuvasti myöhässä. Jo ennen optimointia on hankalien ja raskaiden piirien työaika leikattu niin pieneksi, että vakituista jakajaa ei ole niihin viime vuosina ole saatu. Liittoon on vedottu mutta liitto ei tee mitään - paitsi siunaa palkanleikkauksia, jotka tulevat yllätyksinä. Tilanne on täysin moraaliton, kyllä Suomen rajuimpien ja ennenkuulumattomien palkkaleikkausten pitäisi olla huomattava uutinen ja julkisen keskustelun kohde!

Varhaisjakajat eivät kuitenkaan uskalla varsinaisesti rettelöidä, koska työnantajalla on direktio-oikeus. Se tarkoittaa, että jos joutuu epäsuosioon, voi saada siirron työkokonaisuuteen, jossa on alle 4 palkkatuntia yössä ja 60 hissitöntä rappua. Vähän niinkuin toissavuosisadan torpparilla: jos nurisi liikaa, sai lehmilleen laitumiksi sen kaukaisen suopellon jossa ne hukkuivat ja söivät myrkkyputkia ja sitten joutui mieron tielle. Lehdenjakajalle loputon portaiden kiipeäminen ylös alas joka yö on todella karua, siinä kurjan työnteon lisäksi hajoavat polvet. Työnantajalla on siis keino savustaa hankala ulos. Tähän vetoomukseen oli kesällä mahdoton löytää allekirjoittajia koska kaikki pelkäsivät työnantajaa, nyt on taloudellinen ahdinko voittanut pelon - osittain, jotkut eivät edes harkitse minkään tekstin allekirjoittamista “koska työnantaja saa kuitenkin tietää allekirjoittajien nimet”.

Lehdenjakajien on todella vaikeaa toimia ryhmänä työsuhdeasioissaan, koska he eivät tunne toisiaan kuin satunnaisesti ne muutamat, jotka hakevat lehtiä samoilta jättöpaikoilta. Ennen oli jakokirjoissa piirien jakajien nimet, työnantaja poisti ne vedoten tietosuojaan. Ihmettelemme, miten toimistoissa ja virastoissa saa olla työntekijöiden nimet ovilla kaiken kansan nähtävillä ja jopa puhelinluetteloissa, kun lehdenjakajien nimet eivät saa olla edes jakajien käytössä olevissa jakolistoissa! Jos haluaa yhteyden johonkuhun toiseen jakajaan ja kysyy esimieheltä tai päivystyksestä hänen puhelinnumeroaan, todetaan että ”emme saa antaa numeroita”. No minkä niminen, kysytään numero numerotiedustelusta. ”Emme saa kertoa nimiä.” No onko se tänään töissä? ”Emme saa kertoa sitäkään”. Olemme salaisia kuin Supon väki. Kun ei liitto meidän työehtojamme ole puolustanut, emme mekään ole siihen mitenkään pystyneet.

Hyvät, tehokkaat jakajat ovat alkaneet vaikuttaa jaloillaan eli ovat lähteneet muihin hommiin. Leikattuihin piireihin ei saada uusia jakajia - no kuka lähtisikään tonnin käteen jäävällä palkalla raskaseen, yksinäiseen työhön, jonka jälkeen ei paivällä kauheasti jaksa harrastaa. Autokulut (työmatka + jakotyö omalla autolla) ja ehkä lastenhoitomaksut vielä tuosta pikkupalkasta pois niin ei muuta harrastusta tarvitakaan kuin laskujen murehtiminen. 1200 eurolla ei paljon asuntolainoja maksella ja lapsia elätetä.

Lehdenjako on itsenäistä työtä hankalissa olosuhteissa, varsinaista sisätyötä ei ole lainkaan. Lehdenjakoajo on autolle kaikkein kuluttavinta, vähän väliä käynnistetään ja siirretään tai ajetaan ykkösvaihteella postilta portille omakotipiiteissä. Aamuyö on kylmin aika päivästä ja pimeässä liukastelee ja kompastelee vaikka olisi kuinka varovainen. Lehtiä kannetaan käsissä ja larkussa, postinjakajien kärry ei toimi lehdenjakajan vauhdissa. Laukku painaa joskus yli 10 kiloa ja sen kanssa on mentävä reipasta vauhtia. Yötyö on elimistölle kuormittavaa. Työssä ei pidetä taukoja ja työtahti on uusissa “optimoiduissa” urakoissa kova. Säässä kuin säässä on määräaika klo 6, jolloin lehdet pitäisi olla jaettuna, eikä ekstraa makseta vaikka olisi lumipyryssä lunta puolireiteen. Ja säässä kuin säässä pitää olla todella taitava ja varovainen autoilija, ettei peruuta sen mustiin pukeutuneen juovuksissa säntäilevän heijastimettoman juhlijan tai valottoman pyöräilijän päälle. Turussa on suuri määrä eri lehtiä, jaamme Turun Sanomia arki ja viikonloppu, Hesaria arki + ma-pe + la-su + su, Hufvudstadsbladetia samat lajit, ÅU jokapäivä + la, Demari-päivälehteä, Salon Seudun Sanomia, Kunnallislehteä, Rannikkoseutua… Tarkkana pitää olla ja huolellinen. Virheitä saisi sattua yksi kahtatuhatta jaettua lehteä kohti eli noin kaksi virhettä kuukaudessa. Vaikka virheen olisi tehnyt tilausmerkinnöissä edellisen päivän jakaja, tulee huomautus ja moitekirje sille, jonka työvuorossa on joltakulta lehti jäänyt saamatta. Tai jos virheen on tehnyt tilauspäivystys, jolle jakajan on asianmukaisesti ilmoittanut jakelun venyvän yli klo kuuden esimerkiksi lisäpiirien takia mutta päivystäjä ei ole katsonut päätteeltään oikein tilaajan soittaessa heti kuuden jälkeen.

Turussa lokakuussa 2010

TIEDOTE
30.10.2010

Vapaa julkaistavaksi heti

Vasemmistoliiton kansanedustaja Jyrki Yrttiaho

Jyrki Yrttiaho:

ITELLA NÄYTTÄÄ HUONOA ESIMERKKIÄ ALENTAMALLA LEHDENJAKAJIEN PALKKOJA

Kansanedustaja Jyrki Yrttiaho pitää pöyristyttävänä tietoa, että Turun seudulla on Itella Oyj:n toimesta leikattu lehdenjakajien palkkoja jopa 20 – 35 prosentilla. Varhaisjakajille ryhdyttiin vuosi sitten maksamaan palkkaa jaettavien lehtien määrän mukaan.

– Palkkausjärjestelmän muutoksen yhteydessä on toteutettu osalle jakajista ns. ”työkokonaisuuksien ja mitoituksen uudelleenoptimointi”, jonka seurauksena heidän maksettu työaikansa lyheni 5 – 6 tunnista/yö neljään tuntiin. Päätoiminen lehdenjakaja on tehnyt normaalisti 5 – 6 tuntia yössä kuutena päivänä viikossa, eli 30 – 36 palkallista tuntia viikossa. Nyt osa jakajista siirrettiin ”neljän tunnin työkokonaisuuden” ja 20 viikkotyöajan piiriin. Heidän kuukausiansionsa romahti 1500 – 1600 eurosta 1100 – 1200 euroon, Yrttiaho hämmästelee valtioyhtiö Itellan toimintaa.

– Työntekijöiden yhteydenottojen ja palautteen perusteella on perusteltu syy epäillä työnantajan rikkoneen yhteistoimintamenettelyä ja painostaneen yksittäisesti työntekijöitä hyväksymään ”optimointisuostumuksen” ts. työsopimuksensa ehtojen muuttamisen.

Yrttiaho katsoo, että Itella Oyj:n tulisi valtionyhtiönä noudattaa esimerkillisesti voimassa olevaa työlainsäädäntöä ja sopimuksia sekä kohdella työntekijöitään yhdenvertaisesti.

Hän jätti asiasta kirjallisen kysymyksen.

Lisätietoja:

Jyrki Yrttiaho, 050 512 2959, jyrki.yrttiaho@eduskunta.fi

KIRJALLINEN KYSYMYS

Lehdenjakajien palkkojen alentaminen ja työehtojen heikentäminen

Eduskunnan puhemiehelle

Turun seudulla on Itella Oyj:n toimesta leikattu lehdenjakajien palkkoja jopa 20 – 35 prosentilla. Varhaisjakajille ryhdyttiin vuosi sitten maksamaan palkkaa jaettavien lehtien määrän mukaan. Palkkausjärjestelmän muutoksen yhteydessä on toteutettu osalle jakajista ns. ”työkokonaisuuksien ja mitoituksen uudelleenoptimointi”, jonka seurauksena heidän maksettu työaikansa lyheni 5 – 6 tunnista/yö 4 tuntiin. Päätoiminen lehdenjakaja on tehnyt normaalisti 5 – 6 tuntia yössä kuutena päivänä viikossa, eli 30 – 36 palkallista tuntia viikossa. Nyt osa jakajista siirrettiin ”4 tunnin työkokonaisuuden” ja 20 viikkotyöajan piiriin. Heidän kuukausiansionsa romahti 1500 – 1600 eurosta 1100 – 1200 euroon. Työntekijöiden yhteydenottojen ja palautteen perusteella on perusteltu syy epäillä työnantajan rikkoneen yhteistoimintamenettelyä ja painostaneen yksittäisesti työntekijöitä hyväksymään ”optimointisuostumuksen” ts. työsopimuksensa ehtojen muuttamisen.

Itella Oyj on valtionyhtiö, jonka tulisi esimerkillisesti noudattaa voimassa olevaa työlainsäädäntöä ja sopimuksia sekä kohdella työntekijöitään yhdenvertaisesti.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimenpiteisiin asianomainen ministeri ryhtyy tai on ryhtynyt Itella Oyj:n menettelyn johdosta? Miten toimitte lehdenjakajien palkka- ja muiden työehtojen sekä yhdenvertaisuuden turvaamiseksi?

Helsingissä 27. päivänä lokakuuta 2010

Jyrki Yrttiaho /vas

Julkaistu 30.10.2010 www.varvas.fi

Keskustelua aiheesta Turun Sanomissa:http://www.ts.fi/online/mielipiteet/lukijoilta/151481.html

Euroopan ay-toimintapäivänä 29.9

29. syyskuuta 2010

Ay-liike ja työttömyys. Puhe Eurooppalaisena toimintapäivänä 29.9.2010 Turun Kauppatorilla
Elämme Euroopan Unionin köyhyyden ja syrjäytymisen vastaista vuotta. Seminaareja on pidetty ja ongelmia kartoitettu. Juhlapuheissa on esitetty ratkaisuja, mutta käytännön toimia saamme turhaan odottaa. Toteutuakseen asiat vaativat painostusta jota vain työvoiman yhteinen toiminta saa aikaan. Meidän on unohdettava keskinäinen kilpailu paremmista työehdoista ja luotava uusi yhtenäinen voima nostamaan työ ja sen tekijät uudelleen kunniaan ja niille kuuluvaan arvoon.
Olen aloittanut työurani 1970-luvulla. Muistan yhä elävästi miten työttömyys silloin koettiin ongelmaksi. Tasavallan presidentti Urho Kekkonen muodosti Suomeen hätätilahallituksen vuonna 1978 kun työttömyys oli noussut kestämättömiin lukemiin-maassa oli peräti 78000 työtöntä.
1980-luvulla elimme voimakkaan nousun kautta. Töitä riitti kaikille halukkaille, palkat nousivat ja työtunteja teetettiin paljon. Syntyi kilpailua työntekijöistä ja näitä ostettiin kilpailijoilta kuin jalkapalloilijoita konsanaan-pyrittiin luomaan paras mahdollinen joukkue, Dream Team. Työntekijöillä oli myyjän markkinat ja he onnistuivatkin parantamaan asemaansa. Myös heikommin tuottavilla aloilla työelämä parani. Asioista sovittiin keskitetysti Tulopoliittisissa kokonaisratkaisuissa ja näihin sisältyi usein matalapalkkaeriä jotka kavensivat palkkakuilua siivoojan ja insinöörin välillä.
Juhlat loppuivat 1990-luvun alkupuolella kun ajauduime historian syvimpään lamaan. Työttömyys kohosi satoihintuhansiin, pahimmillaan työttömiä oli yli puoli miljoonaa, viidesosa koko työvoimasta. Pankit romahtivat ja Suomi joutui pelastamaan ne kalliilla hinnalla, toimivia ja terveitä yrityksiä lahdattiin siksi että rahapolitiikka vedettiin äärimmäisen tiukaksi-yritykset eivät enää saaneetkaan tarvitsemaansa rahoitusta velkaisista pankeista. Suomen valuuttavaranto katosi keinottelijan taskuun ja Suomi joutui lainaamaan Saksalta valuuttaa 40 miljardin markan edestä.
Kovien lääkkeiden ansiosta tai niistä huolimatta Suomen talous alkoi kohentua 90-luvun mittaan. Työttömiä varten perustettiin yhdistyksiä ja tällä keinolla saatiinkin taas tilanne rauhoitettua, suurmielenosoitukset loppuivat.
Työttömyys jäi. Se muuttui instituutioksi. Myös valtionvelka jäi. Se ei ole merkittävästi laskenut 90-luvun laman jälkeen.
2000-lukua on leimannut kansainvälisyys. Euroopan rahaliiton jäsenenä Suomi on turvassa  valuuttakeinottelulta mutta samalla jotakin olennaista on muuttunut. Emme voi enää devalvoida auttaaksemme vientiteollisuuttamme. Rahan arvon pitäminen vakaana asettaa tiukat rajat kansalliselle päätöksenteolle. Tämänvuotinen Kreikan tapaus osoittaa että liikkumavaraa pitäisi olla enemmän. Pahimmat kilpailijamme, Kiina ja Yhdysvallat käyttävät vahvaa euroa hyväkseen. Kiina kerää valtavia valuuttavarantoja pitämällä valuuttansa arvon keinotekoisesti alhaalla ja Yhdysvallat kasvattaa velkojaan suruttomasti. Onkin puhuttu näiden kahden paritanssista, toisella on rahaa ja toisella velkaa. Ne dominoivat maailmantaloutta ja EU on pyöritettävänä Japanin ja Aasian taloustiikerien ohella.
Nämä valtavat muutokset heijastuvat tietenkin myös ammattiyhdistysliikkeen kykyyn toimia. 1970-luvulla Ay-like oli Suomessa niin vahva vaikuttaja että Tasavallan Presidentti julisti hätätilan kun pelkäsi työtaistelutoimia ja niistä kansantaloudelle koituvia tappioita. Nousukausi 1980-luvulla ei muuttanut Ay-liikkeen roolia. Se oli edelleen vahva vaikuttaja ja sen joukkovoima aikaansai työntekijöitä tyydyttäviä sopimuksia. Työttömyysturvaa kehitettiin luomalla ansioturva joka tarkoitti sitä ettei tilapäinen työttömyyskään enää romahduttanut kansalaisen taloutta. Pankeista sai myös lainaa työttömyyden sattuessa, sosiaalikeskukset jakoivat rahaa surutta koska siihen oli varaa.
Nämä varat kuitenkin katosivat. Osoittautui että monet sijoitukset olivat vain ilmaa kun rahamylly lakkasi pyörimästä. Monet joutuivat vaikeuksiin valuuttamääräistä lainaa otettuaan Markan romahtaessa 1991. Ansioturvaa heikennettiin ja sosiaalikeskusten kasvanut asiakasmäärä aiheutti tiukennuksia myös sosiaaliapuun. Suomi jakautui kahtia, ne joilla työtä vielä oli pitivät tiukasti siitä kiinni. Työttömyydestä tuli köyhyyden aiheuttaja, työttömyys pitkäaikaistui ja sitä pahensi jatkuva rakennemuutos tuotannossa.
Nykypäivän ilmiöistä haluan kiinnittää huomiota työssä uupumiseen. Kun kynsin hampain pyritään säilyttämään työpaikka ollaan valmiita uhraamaan työlle niin paljon ettei terveys sitä kestä. Työuupumusta ei luokitella sairaudeksi ja monet työnantajat kieltäytyvätkin maksamasta sairausajan palkkaa tällä perusteella. Työvoimareserviä joka on virallisen EU-tilaston mukaan 197000 henkilöä, mutta tukityöllistettyjen, työttömyyseläkeläisten ja työkyvyttömyyseläkkeiden saajien myötä se lienee noin puoli miljoonaa., käytetään hyväksi kiristämällä työssäolijoilta aina vain lisää tuottoa, varsinkin palvelualoilla joita ei pidetä tuottavina vaikka yhteiskunta ei toimisi ilman poliiseja, sairaanhoitajia, siivoojia, lähihoitajia yms.
Kerroin alussa siitä miten Ay-liike oli vahva toimija aina 1980-luvun lopulle asti. Voima alkoi kadota kun työntekijät eivät enää ajatelleetkaan että heidän hyvä asemansa riippuu edunvalvonnan voimasta. Siirryttiin vähitellen ajattelemaan, että keskusjärjestöt hoitavat asioita Tupopöydässä eikä omaa osallistumista edunvalvontaan pidetty enää tärkeänä. Syntyi kaksi blokkia, ay-liikkeen duunarit ja yksityisten työttömyyskassojen jäsenet- monet siirtyivät näiden kassojen asiakkaiksi säästääkseen sen pienen jäsenmaksun jota ammattiliitot kantavat, vaikka se ei ole kuin hiukan toista prosenttia palkasta.
Tämä säästö tuli kalliiksi. Sen seurauksena on siirrytty ostajan , työnantajan markkinoille. Ay-järjestötoiminnalla saavutettu asema on muisto vain: Suomeen on tullut amerikkalaiset työmarkkinat joissa suorittavaa työtä tekevät ovat jatkuvasti huononevien työehtojen kurimuskierteessä.
Euroopassa ay-liike on enimmäkseen heikompi kuin Suomessa, ja meilläkin on ongelmana se miten järjestäytymisastetta saataisiin parannettua. Karavaanikapitalismi, jatkuva muuttaminen työn perässä, työsuhteiden pätkittäisyys , jopa sirpaleisuus, halvempien kustannusten maista haalittava usein veroja maksamaton työvoima sekä julkisen talouden alasajo  joka johtuu pitkälti tehtyjen työtuntien ja siten myös verotulojen pienenemisestä ja veronkevennyksistä jotka ovat näennäisesti jättäneet enemmän rahaa käyttöön, mutta kuntaverojen ja maksujen kohoamisen myötä on kerätty takaisin korkoineen. Heikentynyt julkinen talous ei pysty enää tasapainottamaan työmarkkinoita, se ei tee enää ratkaisuja jotka tukisivat työllisyyttä.
Hyvinvointi ja tasa-arvo on murrettu.
Jos neljännes suomalaisista ei maksa tv-lupamaksua kuvaa se mielestäni erinomaisesti miksi tähän on tultu. Yhteisen voiman käyttö sopimusneuvotteluissa edellyttää sitä että yhteistä voimaa on. Meidän on jälleen järjestäydyttävä puolustamaan työehtojamme yhteisrintamana. Työväestö ei enää muodosta yhtenäistä ryhmää, mutta ay-liikkeen sisällä sen yhtenäisyys on saavutettavissa. On luotava vahva voima ja toimittava yhdessä yhteisen edunvalvonnan puolesta, on tuettava niitä joille olemme luottamustehtäviä antaneet, on vaadittava toimia työllisyyden parantamiseksi, köyhyyden poistamiseksi ja hyvinvointipalvelujen sekä julkisen talouden parantamiseksi. Tätä työtä on tänään eurooppalainen ay-liike aloittamassa. Suomi on etulinjassa, meillä ay-liike on vielä osittain toimiva ja sen kehittäminen lienee helpompaa kuin monessa muussa maassa.
jari-suominen.jpgYleinen etu vaatii vahvan ammattiyhdistysliikkeen. Tämä meidän työttömien, työssäkäyvien, opiskelijoiden, eläkeläisten ja kaikkien muiden työväestön ryhmien insinööristä siivoojaan on yhdessä rakennettava! Olkoon tämä päivä alkusysäys koko Euroopan laajuiselle taistelulle parempien työolojen, työllisyyden, kansalais-ja ihmisoikeuksien puolustamiselle.

Erinomaista erinomaistoa-vastaus Simon Elon blogikirjoitukseen Uudessa Suomessa

23. elokuuta 2010

 

Nimimerkki Turunpiispa korottaa Suomisen erinomaiston joukkoon kuuluvaksi.Hienoa! Minut siis kannattaa valita eduskuntaan, siellä jos missä tarvitaan erinomaisuutta!

Luulen kuitenkin että nimimerkki tarkoittaa Suomisen ylentävän itsensä kun hän näkee ongelmissa muutakin kuin aina jonkin porukan syntipukkina.Luulen, että pitkän päälle Suomisen tapa katsoa kaikkien osapuolten intressit ja pyrkiä toimimaan oikeudenmukaisesti saa ansaitsemansa kannatuksen ja Vasemmisto jota Suominen edustaa lakataan yhdistämästä muissa maissa toimiviin tai toimineisiin totalitaarisiin hallintoihin.

En ole muuta odottanutkaan kuin että Mustat Politrukit käyttävät iänikuisia argumenttejaan joiden todellisuuspohja on astrologian luokkaa.Heidän tavoitteenaan on käyttää ihmisten tunteita hyväkseen ja hankkia valtaa sillä katkeruudella jota epäoikeudenmukainen uusliberalismi synnyttää niissä joita käytetään hyväksi.

Pakistanin tulvat ovat katastrofi myös Suomelle. Elämme yhdellä planeetalla ja olemme kilpailemassa sen kuoliaaksi uskonnollisen hihhuloinnin myötä. Uskonto on tie valtaan ja taloususkonto sen nykyinen polku.Meille uskotellaan jatkuvasti että rahan määrä on vakio ja että sen jakaminen on nollasummapeliä joka asettaa köyhät vastakkain.Totuus on toisenlainen.

Raha syntyy reaaliajassa yhteiskunnan toimiessa ja sen määrää voidaan kyllä kasvattaa ja se kasvaakin. Vuoden 1990 jälkeen pelkästään Suomen talous on kasvanut niin paljon , että jos tuo kasvu olisi siirretty julkiseen talouteen täysimääräisenä olisi Suomen valtion budjetty nyt 70 miljardia euroa eikä 50,3 josta vieläpä 8,5 % on velkaa.
Näin paljon on
siis vedetty välistä veronkevennyksillä ja pääomatulojen verohelpotuksilla, varallisuusveron poisto on tehnyt suurista omaisuuksista salaisia (niistä ei enää ole verottajalla tietoa), osinkotulot ovat verovapaita hirmuiseen 90000 euron summaan asti, harmaa talous on räjähtänyt käsiin kun pienyritykset epätoivoissaan yrittävät mitä tahansa selviytyäkseen. Verovapaa rälssi tulee Suomelle todella kalliiksi.

Se tulee kalliiksi myös kotien ja katujen lisääntyvänä väkivaltana joka johtuu suoraan työttömyydestä ja köyhyydestä-Suomessa aiemmin tuntemattomista ilmiöistä.Ahne oman edun tavoittelu siis on syynä ongelmiimme, ei maahanmuutto tai se että maksamme kehitysapua tai autamme luonnonkatastrofien uhreja.

Mistä sitten apu omaan katastrofiimme jota varsinkin me syrjäytetyt päivittäin elämme? Me emme kelpaa töihin koska työnantajat kilpailevat parhaasta työvoimasta eikä heille kelpaa vähän normaalimpi duunari-siis sellainen joka ei ole huippuosaaja tai edes huippukunnossa. Julkista taloutta tarvittaisiin yksityisen rinnalle työllistämään ne jotka eivät kilpailusyistä kelpaa.Tämä vähentäisi myös työvoiman maahantuontia ja parantaisi sopimusten noudattamista sekä kansalaisoikeuksien kunnioittamista yhteiskunnassa.Työ on merkittävä asia siinä että yksiö tuntee olevansa osallinen yhteiskuntaan, että hänet otetaan täydestä.

Se joka tässä näkee jotain epäilyttävää on joko itse epäilyttävä tai niin tyhmä ettei sellaisten voi antaa johtaa yhteiskuntaa.

Simon Elo saattaa väittää että poikkean asiasta ja kieltäytyä julkaisemasta tätä vastinettani joten julkaisen sen myös muilla sivuilla.Vastineeni on kuitenkin tarkoitettu myös tätä äärettömän väkivaltaista kirjoitusta vastaan, kirjoitusta jossa hyökätään tavallisia pakistanilaisia, mm. kuutta miljoonaa lasta vastaan.

Meillä Suomessa on monia asioita joista muut kansat voivat ottaa oppia.Koulujärjestelmämme tuottaa jatkuvasti huippuosaajien lisäksi myös sivistyneitä kansalaisia jotka osaavat pitää puolensa.Suomalaisten itsetunto on paranemassa mm. sen myötä etä uskallamme käyttää kielitaitoamme.Vertaan tätä asiaa Espanjaan jossa hiljattain kävin.He eivät uskalla puhua englantia vaikka sitä osaavat. Viittaan tässä myös Pisa-tutkimuksissa saavuttamiimme menestyksiin.

Suomalainen terveydenhuoltojärjestelmä oli ylpeytemme aihe ja maailman tehokkain-ennen ahneuden aikaa joka yksityisti sen toimintaan tarkoitetut varat.

Suomalainen eläkejärjestelmä oli hyvä kunnes senkin annettiin rapautua.Nyt olemme sukupolvien välisessä sodassa.Nuorten taholta kuuluu voimakkaita vaatimuksia opintotukien korottamiseen eläkkeiden kustannuksella-hekin siis kuvittelevat voimavarojen olevan niukkoja.Meille kaikille uskotellaan jatkuvasti niiden olevan rajallisia.

Niukkoja eivät voimavarat olisi ilman julkisen talouden lypsämistä jota voi verrata vain ryöstökalastukseen.Hei!Meitä huijataan jotta saataisiin isompia voittoja eliitille!

Yhdysvalloissa vaikuttanut Kennedyn perhe ajoi aina voimakkaasti epäkohtien poistamista. Kaksi aikamme tärkeimmistä poliitikoista, presidentti John F. Kennedy sekä vielä häntäkin merkittävämpi kansalaisoikeustaistelija Robert F. Kennedy murhattiin heidän tehdessään todeksi tasa-arvoista yhteiskuntaa. Tämä tasa-arvoinen yhteiskunta on suurinta mitä ihmiskunnan historiassa on.Sen purkajat, omaa etuaan ajavat keinottelijat, ovat tämän saavutuksen vihollisia.

Nykyaikainen vasemmisto jatkaa sitä työtä mitä työväenliike on 1800-luvulta lähtien tehnyt.Työväenliikkeen saavutukset ovat puolustamisen arvoisia. Oman edun tavoittelijat tietenkin huutavat lujaa-hehän ovat vaarassa joutua maksamaan jäsenmaksunsa yhteiskunnalle.Tämä jäsenmaksu on kuitenkin perittävä myös heiltä.Iiro Viinasen sanoin: ”Sieltä otetaan missä on.”

Artikkeli julkaistu: http://jarisuominen.blogit.uusisuomi.fi/

jari-suominen.jpg

Yhteiskunnalliset yritykset työllistämisen välineinä

24. toukokuuta 2010

Työpaikoilla on kova kilpailu asemasta ja kilpailu kovenee jatkuvasti. Tämän johdosta on työelämä muuttunut huonoksi ja viihtyvyys työpaikoilla, samoin kuin hyvä työtoveruus, solidaarisuus ja yhteisten etujen ajaminen ovat vähenemässä. Tämän kevään lakkoalto Suomessa on poikkeuksellista- vuoden 1990 jälkeen ei yhteistoimintaa ay-liikkeen johdolla ole merkittävässä määrin ollut. Tämä on osaltaan aiheuttanut ostajan markkinat- työhön on ollut suostuttava huonommin ehdoin kuin ennen. Yhteisöllisyys on kärsinyt ja ammattiliitot menettäneet vetovoimaansa.
Yhä useampi putoaa työmarkkinoilta jaksamisen loppuessa. Onkin luotava uusia työelämän muotoja joilla kaikkien osallisuus on turvattava. Esimerkiksi Suomessa työkyvyttömyyseläkkeellä olevista , usein nuorista ihmisistä tutkimuksen mukaan 30000 palaisi työelämään jos uskaltaisi.
Meidän on luotava pehmeämmät säännöt omaava työllistymismuoto niille jotka eivät kestä rajussa kilpailussa. Toisaalta on myös kehitettävä työsuojelua jotta kaikkinainen työpaikkakiusaaminen ja muu sorto saataisiin karsittua pois. Suomi ei voi menestyä jos miljoona ihmistä, viidesosa kansasta, on syrjäytetty.
Työ-ja elinkeinoministeriön sivuilla on kuvattu Britanniassa käytössä olevaa yhteiskunnallisen yrityksen mallia. Voisiko tällainen olla Suomessakin mahdollista? Ja suuri kysymys kuuluu: Riittääkö palkka elämiseen, onko nousun mahdollisuuksia, näkyykö tulevaisuus?
Yhteiskunnallisten yritysten rahoittaminen tulisi mahdolliseksi verouudistuksen kautta. Pääomia ja pääomatuloja on verotettava enemmän kuin nyt sillä ihmiset eivät ole kertakäyttötavaraa joka voidaan heittää roskiin kun siitä ei enää ole täyttä välitöntä hyötyä ja joka on helposti korvattavissa uudella nopeasti loppuunkäytettävällä halpayhteiskunnan artikkelilla.
Tasaisempi tulonjako merkitsisi myös kaupan alalle suurta piristystä. Pienet palveluyritykset saisivat jälleen asiakkaita joilla on varaa kuluttaa. Kuluttamisen rakennetta on myös syytä muuttaa kestävämmälle pohjalle, pois kertakäyttöfilosofiasta ja kohti virtuaalisia, ekologisia tuotannonaloja. Tämä on mahdollista. Edellytyksenä on vain se, että kaiken ajattelun ja toiminnan lähtökohtana on kansalaisten etu- ei suuryritysten , kuten nykyisin on laita. Kansalainen on ylennettävä jälleen hänelle kuuluvaan arvoon. Hän ei ole pelkkä asiakas tai hyväksikäytön kohde.
Vasemmistoliitto ajaa ihmiskasvoista politiikkaa joka puolustaa kansalaisten asemaa subjekteina, vaikuttajina. He eivät ole pääoman objekteja- vallankäytön kohteita.

SATU-PENTIKÄINEN

17. toukokuuta 2010

Rahauskovaisille
Helsingin Sanomien päätoimittaja Mikael Pentikäinen on nähnyt kovasti vaivaa todistellakseen että suomalainen hyvinvointi on purettava siksi että nykyisin elävät ihmiset ovat vähemmän arvokkaita kuin tulevaisuudessa mahdollisesti syntyvät. Hän puhuu siitä miten meidän on luovuttava terveyspalveluistamme ja kaikesta muusta yhteiskunnan turvaverkosta siinä epämääräisessä luulossa että siten olisivat asiat paremmin joskus.
Jos laittaa maitopurkin ikkunalaudalle ja antaa sen olla siinä kaksikymmentä vuotta ja yrittää sitten käyttää sen ravinnoksi niin huomaa erään perusasian. Rahaa ei voi säästää tuleville sukupolville mutta tuhlata sitä voi tuhoamalla julkisen sektorin palvelut.

Lasten hammashuolto on käytännössä lakannut Suomessa, kertoi hammaslääkärini hiljakkoin.Syynä on se, että kouluhammaslääkäreitä ei enää ole -säästösyistä.Myöskään terveyskeskukset eivät pysty hoitamaan lapsia sillä niiden voimavarat on myös minimoitu ja ne pyrkivät epätoivoisesti täyttämään hoitotakuun kriteerit-tässäkään ne eivät useinkaan onnistu.
Lapsilta joudutaankin nykyisin poistamaan hampaita jotka karies on pilannut hoidon puutteessa.Hyvinvoinnin aikana tällainen ei olisi tullut kuuloonkaan.
Äärikapitalistinen voitontavoittelu ja kaiken tekeminen bisnekseksi on syynä siihen , että suomalaiset ovat pahoinvoivia entisen hyvinvoinnin sijaan. On mielenkiintoista miten Mikael Pentikäinen aikoo lisätä luottamusta rahajumalaansa kun sen kauhistuttavat teot ovat ilmiselviä ainakin miljoonalle suomalaiselle jotka ahneus ja järjetön pikavoittojen tavoittelu on ajanut kestämättömään tilanteeseen. Lasten lisäksi myös nuorilla pitäisi olla jotain toivoa tulevaisuudesta jotta he voisivat perustaa perheitä ja olla siten noiden uusien sukupolvien vanhempina.
Kaikki raha syntyy talouden toiminnassa.Jos toiminta lakkaa, loppuu raha. Ainoastaan kultaa voi siirtää perinnöksi. Perinnöksi sen sijaan voi jättää toimivan yhteiskunnan.
Kun äärikapitalistit väittävät, että he tulevien sukupolvien vuoksi purkavat julkista sektoria he yrittävät muuttaa mustan valkoiseksi. Kansa kyllä tietää mihin rahat menevät- ne menevät harvojen oligarkkien taskuun, keinottelijoille jotka eivät hitustakaan piittaa ihmisten hädästä. Koko talouden toiminta on tehty sellaiseksi että jättimäiset voitot ja optiot ovat mahdollisia- köyhien tukeminen, sairaiden, vanhusten ja lasten hoito sen sijaan tulee mahdottomaksi suurelle , työvoimareserviksi alennetulle orjajoukolle.
Heille on käyttöä vain niin kauan kuin he jaksavat työskennellä rahaherrojen hyväksi ja samalla toimivat kuluttajina ja ostavat esim. terveyspalveluja jotka rahaherra on heiltä ostanut pois maksamatta mitään ostoksestaan eli varastanut.Tämä taas on onnistunut ostamalla poliitikkoja, jotka tekevät kunnissa yksityistämispäätöksiä.
Uskoa on monenlaista. Toivon etten minä ainakaan hurahda äärikapitalistiksi ja melko tervejärkisenä uskon ettei näin tapahdu.Mikael Pentikäisen usko on liikuttavaa-se on sokeaa uskoa keinottelijoiden hyvyyteen ja kansan huonouteen. Se on myös kauhistuttavaa, sillä tähänastinen uusliberalismi, Thatcherin ajoista lähtien vallalla ollut taloususkonto, ei ole tuottanut suurille ihmisjoukoille mitään hyvää vaan päinvastoin pahaa. Esimerkkini lasten hammashoidosta on vain yksi pieni osa tästä pahasta.
Täytyy taas kerran katsoa rahasalkkua ja sen kantajaa.

Julkaisen tämän kirjoituksen myös www.varvas.fi

TALOUSKRIISI ON EHKÄ VASTA ALUSSA

5. toukokuuta 2010

Maailman valtioilla on nykyisessä rahajärjestelmässä vakava ongelma. Ne eivät koskaan onnistu keräämään tarpeeksi veroja, jotta ne voisivat kustantaa kaikki menonsa. Joka vuosi valtiot tarvitsevat vähän (tai paljon) ylimääräistä rahaa ja tämä tulojen ja menojen erotus täytyy aina lainata jostain.

Kun valtio lainaa rahaa, se laatii valtion arvopapereita, velkakirjoja tai obligaatioita, jotka ovat erilaisia paperilappuja, joissa on kaikenlaisia valtion virallisia leimoja ja muita vakuuttavia tunnuksia, ja näitä velkakirjoja valtio sitten myy järjestämissään huutokaupoissa. Näiden velkakirjojen ostajat ostavat niitä, koska he tulevat saamaan suuremman rahasumman tulevaisuudessa, kun velka maksetaan takaisin.

Näin valtiot saavat tarvitsemansa rahat ja velkakirjojen ostajat saavat lupauksen velan maksamisesta takaisin korkoineen tulevaisuudessa, eli kaikki ovat tyytyväisiä, kunnes tulee seuraava budjettivuosi.-Lähde: http://villeiivarinen.blogspot.com/2010/03/valtionvelka.html
Juuri tätä takaisinmaksulupausta tukemaan tarvitsee Kreikka nyt apua. Kysymys on luottamuksesta- rahaa lainataan jos on tuotto-odotuksia. Pelkkä velkapääoman takaisin saaminen ei tyydytä keinottelijoita, jotka ovat nykyisen finanssikriisin aikana saaneet tuhansia miljardeja euroja yhden prosentin korolla ja lainanneet rahaa mm. Kreikalle vähintään kuuden prosentin marginaalilla.

Kreikan tuki on siis selkeästi tarkoitettu turvaamaan näiden keinottelijoiden suunnattomat voitot: Valtiot ja kansalaiset joutuvat kuittaamaan keinottelijoiden tappiot, mutta voitoistaan nämä eivät haluaisi ylläpitää edes vähäisiä palveluja. He eivät maksaisi veroja lainkaan tai aivan minimaalisen vähän…
Herää kysymys: Kenen omaisuutta, kenen pelikenttänä tämä maailma on? Huijareita tuetaan ja autetaan luomaan yhä uusia kriisejä, aina vähän edellistä pahempia, ja saman aikaisesti köyhyys, nälkä ja sairaudet lisääntyvät. Kehitys on näkyvissä jo Suomessakin: Meillä on miljoona hätää kärsivää, pienyrittäjät ja työntekijät ovat äärimmilleen uupuneita ja työnantajat, esimerkiksi elintarviketeollisuus ovat vahvana rintamana heitä rahoittavien huijarien puolella ruoskimassa yhä lisää tehoja niistä jotka tekevät kaikki työt ja kantavat vastuun yhteiskunnasta- keinottelijat eivät edes tunnista vastuutaan tekojensa sueauksista…
Äärikapitalismista on luovuttava. On luotava voimakas valta joka sääntelee keinottelua. Se on tehtävä nyt ennen kuin olemme täydessä sodassa.

Kuva: Iltalehti
euroopan-velat.jpg

31062_1432438528772_1167152821_31271700_6305122_n.jpg

Kuva: Pekka Aaltonen

Hullujenhuoneella

25. huhtikuuta 2010

HULLUJENHUONEELLA- TURVASSA?

turku.jpg

Potilailla, entisillä ja nykyisillä, näyttää olevan samansuuntaisia kokemuksia mielisairaaloiden akuuttiosastoista. Ne koetaan usein tylsiksi paikoiksi joissa ei juuri ole virikkeitä.Sitäkään ei usein tiedä kuinka kauan joutuu olemaan; hoitokokous on ensi viikolla, viikon sisällä saat tietoa, katsotaan mitä lääkäri sanoo tulee vastaukseksi, kun asiaa tiedustelee. Potilas turhautuu ja miettii  ” miksi täällä mä oon” kuten Hector laulaa hienossa kappaleessaan ”Kadonneet Lapset” samannimisellä albumilla vuodelta 1976. Kun vertaa nykyaikaa tai 1990-lukua kappaleen syntyaikoihin voi helposti ajatella ettei maailmassa mikään muutu.Vesi seisoo eikä virtaa eteenpäin.

Potilaana

Annariina on 21-vuotias nainen. Hän on ollut nyt yhdeksän kuukautta suljetulla akuuttiosastolla, syynä itsetuhoisuus. Varsinaista hoitoa Annariina ei saa, hän on akuuttiosastolla ikään kuin turvassa itseltään, valvonnan alaisena. Tietoa pois pääsystä ei  ole, pelkkä psykoosilääkitys, omahoitajan ja lääkärin tapaamiset eivät luo pohjaa sille että hän voisi toipua ja palata asumaan omaan vuokra-asuntoonsa, itsenäiseen ja vapaaseen nuoren ihmisen elämään. Tilanne ei ole parantunut hoidon aikana. Tänä vuonna Annariina on yrittänyt itsemurhaa kymmenen kertaa, viimeksi juuri eilen. Tällä kertaa hän joi käsidesiä.

Annariina kaipaisi järkevää toimintaa kuten muutkin osaston nuoret. Hän on pahoillaan siitä ettei voi edes opiskella kun internetin käyttö on kielletty. Aika tulee pitkäksi kun voi vain odottaa. Päivät kuluvat toistensa kaltaisina. Hoitajiinkaan ei juuri saa yhteyttä, nämä ovat kiinni töissään. Osaston työntekijämäärään ei ole laskettu mitoitusta potilaiden kanssa käytettävään aikaan, hoitajat istuvat huoneessaan lukon takana raportoimassa jotta seuraava vuoro pysyisi tilanteen tasalla. Paperithan on pidettävä järjestyksessä, tietenkin.

Töissä

Facebookissa hoitaja Anne kertoi työpäivästään : ” Kyllä me hoitajat kaikkemme yritetään. On vaan niin prkleesti tekemistä. Meillä on 10 enemmän ja vähemmän muistihäiriöistä-päihdeongelmaista-psyykkisistä sekä neurologisista sairauksista kärsivää asukasta ja olet yksin vuorossa. Ovet on pakko olla lukossa, koska jos meiltä asukkaat poistuvat, eivät muista mistä lähtivät tai voidaan hakea lähikuppilasta juomasta. Itse toimin sairaanhoitajana, edunvalvojana, vaipanvaihtajana, pesijänä,tiskaajana, kortin pelaajana ja joka päivä yritän kaiken sen keskellä edes kerran keskustella jokaisen asukkaan kanssa. Jo lääkärille soittamisessa menee aikaa, kun joutuu puolikin tuntia jonottamaan. Raportit on pakko pitää suljettujen ovien takana, jotta ne eivät venyisi mahdottoman pitkiksi. Jos ovea et laita kiinni, et voi rapsaa seuraavalle antaa. Oven raossa on jos jonkilaisen asian omaavaa ihmistä, ketkä ei ole koko päivänä puhuneet vaivaavista asioista mitään.”

Vasten tahtoa

Jarkko tuli osastolle vajaat kaksi viikkoa sitten. Hän on keski-ikäinen perheenisä ja omasta mielestään täysin terve ja turhaan tuotu tänne itsetuhoisten osastolle. Hän on tehnyt valituksen ylilääkärille ja ihmettelee miksi tämä pitää häntä lukkojen takana vaikka hän on terve mies.Hän sanoo että hänellä on ollut vain kommunikointivaikeuksia.

Jarkko kertoo värikkään tarinan illasta joka johti hänen osastolle tuomiseensa. Kotona oli kommunikointiongelmia ja Jarkko lähti ulos. Pari viskiä Puutorin Vessassa , sitten vaimo ja tytär tulivat hakemaan miehen kotiin. Myöhemmin, yöllä, olivat kommunikointiongelmat kärjistyneet ja perhe kutsui apua. Jarkko tuotiin suljetulle osastolle. Hän kiistää tehneensä muille pahaa ja toimittaja uskoo tämän- hän ei vaikuta väkivaltaiselta. Myös perhe käy päivittäin isää katsomassa eikä heillä ole mitään tätä vastaan.

Jarkko ihmettelee miksi häntä pidetään täällä. Hän on erittäin aktiivinen ja pyrkii kaikin tavoin pääsemään kotiin. Sairas hän ei tunne olevansa. Hän valittaa ettei lääkärin kanssa pysty keskustelemaan. Jarkko on aikaisemmin ollut psykoterapiassa masennuksen takia.

Saattajien kera

Taina tuotiin suljetulle osastolle komeasti, poliisisaattueessa Tyksin syöpäklinikalta. Tainan rintasyöpä leikattiin helmikuussa, haavaan tuli komplikaatioita ja niiden hoitaminen oli aluksi heikkoa. Tainaa palloteltiin kaupungin terveyskeskuksen ja hänet leikanneen Tyksin välillä kunnes kuume nousi korkealle ja Taina lopulta pääsi hyvään hoitoon. Taina on myös taistellut vakuutusyhtiöiden ja työnantajansa kanssa jo kaksi vuotta, nämä kun kielsivät vastuunsa työtapaturman satuttua.

Tyksistä hänet tuotiin tänne koska hän oli liian pirteä. Taina on empaattinen nainen joka on huolissaan etenkin nuorten pärjäämisestä. Toimittaja epäileekin yhdessä Tainan kanssa että tämän voimakas asioihin puuttuminen ja oikeudenmukaisuuden vaatiminen ovat osaselityksenä sille että Taina on täällä nyt. Koska Taina on vahvasti arvostellut julkisuudessa työnantajaansa, kokoomuslaista kartanoravintolaa, on hänet oman turvallisuutensa vuoksi suljettava mielisairaalaan. Realiteettien tajua lääkäreiltä…
Nyt Taina on turvassa. Vai kuka on?

Vieraalla maalla

Osastolla on myös 54-vuotias bosnialaismies, jonka vaimo ja poika ovat kuolleet traagisesti. Besim valittelee toimeentulon niukkuutta, vain 300 euroa on rahaa tullut kahden kuukauden aikana. Poika ja tytär onneksi auttavat, poika tuo isälle tupakkaa. Hän on kuulema hyvässä työpaikassa. Suomeen Besim toi perheensä 15 vuotta sitten, pois sodan kauhuista. Nyt Besim on turvassa myös Suomen kauhuilta.

Tulevaisuus

Kaikilla tänne suljetuilla on yhteinen toive. He haluaisivat keskustella tilanteestaan, saada apua vaivaansa ja päästä takaisin vapaaseen yhteiskuntaan, kansalaiseksi muiden tavoin.He haluaisivat tehdä työtä ja opiskella, sairaalassa ollessaan he haluaisivat virikkeitä ja toimintaa. Nyt heidän auttamisensa rajoittuu siihen että heitä lääkitään ja heidät eristetään muista.Toimittajan mieleen tulee vanha vitsi siitä, että hulluja on kahdenlaisia: Seinähullu kiinnitetään seinään ja odotetaan että se parantuu, raivohullulle ei voi tehdä mitään, sitä vain totellaan.

Nämä ihmiset ovat turvassa lukkojen takana. He ovat suojassa tämän vapaan maailman hulluudelta.
Myös vapaa maailma on turvassa poikkeavuuksilta ja voi tehostaa toimintaansa…

Lopuksi hoitaja Anne kertoo painavaa asiaa:” Kaikesta huolimatta pidän työstäni valtavasti ja yritän myöskin huolehtia omalta osaltani siitä, että meidän asukkailla olisi hyvä olla.

Psyykkisesti sairaan ihmisen kotiuttamista on hieman vaikea arvioida.

Lääkityksesta sanoisin, että jos ihminen menee psykoottiseksi se on merkki siitä, että aivoissa ei kaikki tapahdu oikein. Silloin on pakko lääkitä ja psykoottisen ihmisen kanssa on aivan turha yrittää pitää terapiaa, koska ajatukset ovat silloin jossain muissa atmosfääreissä. Valitettavasti on vain niin, että psykoosilääkkeillä kuten muillakin vahvoilla psyykelääkkeillä on vaikeita sivuvaikutuksia. Yritämme niitäkin seurata ja raportoida eteenpäin. Silloin kun ihmisen mieli on niin hajalla, että sitä ei saada kootuksi muutoin kuin lääkkeillä, moni luulee että me vain lääkitsemme ihmiset zombeiksi.

Mietin usein sitä kun hoitajat oli menossa  palkkojensa-kokoomuksen katteettomien lupausten vuoksi- lakkoon, niin hoitajat syyllistettiin ja mietittiin kuinka monta ihmistä kuolee kun hoitajat lakkoilevat, mutta eihän asia niin ole. Lääkärit kun menivät lakkoon niin kukaan ei puhunut kenenkään kuolemisesta ja hoitaja toteuttaa vain lääkärin määräyksiä - vastuuhan on aina lääkärillä. Tämä ei nyt liittynyt tähän, mutta eiköhän meidän pitäisi ruveta tekemään jotain jotta meidän nuoret valmistuvat sairaanhoitajat jäisivät tänne töihin. Palkka on todella pieni tehtyyn työhön nähden. Mutta näin on nyt vaan jatkettava, ja olipa kiva jutella tästä asiasta .”

Asioista on puhuttava

Puhetta ja paljon. Se on demokraattisen yhteiskunnan vastaus ongelmiin, niitä vatvotaan kunnes ne saadaan haltuun. Uusliberalismi näkee tällaisen tehottomana. Sen mielestä ihminen on kone ja kun se menee rikki se korjataan nopeasti ja pistetään uudelleen tuotantoon tai heitetään kaatopaikalle jos sitä ei enää kannata korjata.

Kaikki inhimillinen on uusliberalismille vierasta.Hullujenhuoneella voisi olla turvassa. Jostain oikealta kuuluu kuitenkin ääni: Tuottavuuden parantaminen, tehostaminen, säästöt, kiirekiire, schnell, schnell……………………………………….

Artikkeli on julkaistu maakuntalehti VarVaksen sivuilla www.varvas.fi

Sitoutumattomuus-mitä se on?

2. huhtikuuta 2010

Olin suuressa kaupassa joka oli täynnä ihmisiä. Kiirastorstai ja valtava tarve hankkia ruokaa Pääsiäiseksi kaikilla.Kärryt olivat täynnä mitä erikoisempia herkkuja, karitsojakin oli jälleen teurastettu ja joku oli varmasti menettänyt mielenrauhansa sitä puuhaa seuratessaan. Muistan kuinka vanhempi työkaverini elintarviketehtaiden pesuhommissa kertoi teurastamosta. Hän totesi ettei juuri muu hetkauttanut, mutta karitsojen teurastus tuntui pahalta.

Sellaisia me ihmiset olemme, syömme toisten lapsia jos meidän ei tarvitse nähdä näiden tappamista. Vasikanleike on mureaa, porsaan pitää olla sopivan ikäistä. Vanhaan lehmään eivät hampaamme pysty ellei sitä sanota häräksi. Pakenemme todellisuutta ja yksi pakopaikoista on shoppailu josta on tullut rituaalinomaista. Emme tee sitä hankkiaksemme sitä mitä tarvitsemme vaan ollaksemme osa yhteisöä jonka riitteihin kuuluu ostella paljon kaikkea.

Kaupassa oli myös ostoriitteihin osallistumattomia. Kassajonossa edelläni oli mummo huonoissa vaatteissa, reumatismin runtelemat kädet, elämää nähneet kasvot, pieni laiha ruumis.Mummo osti kaksi maksalaatikkoa ja maidon. Se kiinnitti huomioni täysien ostoskärryjen lomassa. Hänellä ei ollut varaa kulutusjuhliin, bonuskorttiakaan ei löytynyt kun myyjä sitä kysyi.

Onko mummo viettänyt huikentelevaista elämää nuorempana? Onko hän tullut vain saidaksi, kuten moni vanhetessaan tulee? Minusta vaikutti kyllä siltä että puute oli aitoa. Se on myös helppo uskoa siksi, että tilastot osoittavat köyhyyden lisääntyneen Suomessa sen jälkeen kun siirryimme uusliberalismiin. Samaa todistavat myös leipäjonot. Kuten karitsan tappamista, emme ajattele myöskään leipäjonoja. Suljemme ne pois omasta elämästämme ja kuvittelemme että hyvin menee.

Hyvin ei kuitenkaan mene ja tämä totuus on valkenemassa yhä useammalle. Meidän olisi nyt muutettava tottumuksiamme ja annettava tilaa muille ihmisille. Suomi on rikas maa , mutta rikkaudet keskittyvät harvoille. Keskiluokalla on varaa kulutukseen, mutta keskiluokka on pienentymässä ja sen edut ovat kapenemassa kehityksen johtaessa yhä suurempaan työmäärään yhä pienemmällä palkalla. Ja kun palkat on kutistettu voiton tuottamiseksi joudutaan myös yhteiskuntaa karsimaan. Heikoimmat jäävät heitteille kun vahvimmat ahnehtivat yhä enemmän vaikka kärry on jo täynnä.

Hyvinvointi perustuu siihen että kaikilla on työtä ja että palkat, ja niiden myötä verotulot, ovat kohtalaisella tasolla.Tarvitsemme sääntöjä ahneuden hillitsemiseksi ja tarvitsemme myös yhteisöhenkeä ja ymmärrystä siitä että puute on hyvä torjua. Silloin meillä kaikilla menee paremmin.

Jos olemme “sitoutumattomia” luulemme pääsevämme pakoon elämän tosiasioita. Me poliitikot kohtaamme niitä joka päivä emmekä voi olla ottamatta niitä huomioon jos olemme virkojemme arvoisia. Mutta asioihin ei tule muutosta niin kauan kun käännämme selkämme tosielämälle ja leikimme ulkopuolista, sitoutumatonta…Hemingway osasi kiteyttää tämän: ” Älä kysy kenelle kellot soivat- ne soivat sinulle.” Tämä ei koske vain poliitikkoja.Maan tapa on muutettava.

Kun kapitalismi ryöppyää valtoimenaan kuin koski ilman ahneutta hillitseviä lakeja, se muuttuu koko ajan häikäilemättömämmäksi. Se ottaa yhä uusia aloja bisneskäyttöön, sellaisia jotka ennen kuuluivat kaikille yhdessä. Kanadassa olivat kaukopuhelut ilmaisia 1970-luvulla. Valtio halusi näin edistää kansalaistensa kanssakäymistä. Myös Suomessa puhelut olivat halpoja, ne kuuluivat peruspalveluihin ja puhelinyhtiöt olivat usein kunnallisia tai valtiollisia. Kaikki tiedämme että bisnes levisi tälle alalle 1990-luvulla ja monet meistä tietävät myös sen, että postikin on nykyisin kilpailtu eikä valtion peruspalvelua kuten ennen. Yhä useampi peruspalvelu muuttuu bisnekseksi. Parhaillaan yksityistetään terveydenhuoltoa rajulla kädellä ja seurauksista välittämättä. Onko siis tulkittava niin ettemme pysty enää yhdessä omistamaan asioita?

Kun palvelut muuttuvat kilpailun alaisiksi tapahtuu kaksi asiaa. Työpaikat vähenevät yksityisen toimijan tehostamistoimenpiteillä ja yhä harvempi on työkelpoinen. Ihmisen pitää olla tehokas ja terve. Kunnalliset yritykset saattoivat ennen palkata muitakin kuin kauniita ja rohkeita- nyt rumat ja pelkääväiset ovat joutilaina..Ennen he ylläpitivät itseään ja myös muita.He maksoivat veroja eivätkä kuluttaneet niitä. Toinen asia onkin syrjäytyneiden köyhien joukko joka on laajenemassa sitä mukaa kuin työelämä kovenee.

Lääkkeet ongelmaan ovat ilmiselviä. Vasemmistoliiton ohjelmasta löytyvät ne kaikki.