Työpaikoilla on kova kilpailu asemasta ja kilpailu kovenee jatkuvasti. Tämän johdosta on työelämä muuttunut huonoksi ja viihtyvyys työpaikoilla, samoin kuin hyvä työtoveruus, solidaarisuus ja yhteisten etujen ajaminen ovat vähenemässä. Tämän kevään lakkoalto Suomessa on poikkeuksellista- vuoden 1990 jälkeen ei yhteistoimintaa ay-liikkeen johdolla ole merkittävässä määrin ollut. Tämä on osaltaan aiheuttanut ostajan markkinat- työhön on ollut suostuttava huonommin ehdoin kuin ennen. Yhteisöllisyys on kärsinyt ja ammattiliitot menettäneet vetovoimaansa.
Yhä useampi putoaa työmarkkinoilta jaksamisen loppuessa. Onkin luotava uusia työelämän muotoja joilla kaikkien osallisuus on turvattava. Esimerkiksi Suomessa työkyvyttömyyseläkkeellä olevista , usein nuorista ihmisistä tutkimuksen mukaan 30000 palaisi työelämään jos uskaltaisi.
Meidän on luotava pehmeämmät säännöt omaava työllistymismuoto niille jotka eivät kestä rajussa kilpailussa. Toisaalta on myös kehitettävä työsuojelua jotta kaikkinainen työpaikkakiusaaminen ja muu sorto saataisiin karsittua pois. Suomi ei voi menestyä jos miljoona ihmistä, viidesosa kansasta, on syrjäytetty.
Työ-ja elinkeinoministeriön sivuilla on kuvattu Britanniassa käytössä olevaa yhteiskunnallisen yrityksen mallia. Voisiko tällainen olla Suomessakin mahdollista? Ja suuri kysymys kuuluu: Riittääkö palkka elämiseen, onko nousun mahdollisuuksia, näkyykö tulevaisuus?
Yhteiskunnallisten yritysten rahoittaminen tulisi mahdolliseksi verouudistuksen kautta. Pääomia ja pääomatuloja on verotettava enemmän kuin nyt sillä ihmiseteivät ole kertakäyttötavaraa joka voidaan heittää roskiin kun siitä ei enää ole täyttä välitöntä hyötyä ja joka on helposti korvattavissa uudella nopeasti loppuunkäytettävällä halpayhteiskunnan artikkelilla.
Tasaisempi tulonjako merkitsisi myös kaupan alalle suurta piristystä. Pienet palveluyritykset saisivat jälleen asiakkaita joilla on varaa kuluttaa. Kuluttamisen rakennetta on myös syytä muuttaa kestävämmälle pohjalle, pois kertakäyttöfilosofiasta ja kohti virtuaalisia, ekologisia tuotannonaloja. Tämä on mahdollista. Edellytyksenä on vain se, että kaiken ajattelun ja toiminnan lähtökohtana on kansalaisten etu- ei suuryritysten , kuten nykyisin on laita. Kansalainen on ylennettävä jälleen hänelle kuuluvaan arvoon. Hän ei ole pelkkä asiakas tai hyväksikäytön kohde.
Vasemmistoliitto ajaa ihmiskasvoista politiikkaa joka puolustaa kansalaisten asemaa subjekteina, vaikuttajina. He eivät ole pääoman objekteja- vallankäytön kohteita.

Rahauskovaisille
Helsingin Sanomien päätoimittaja Mikael Pentikäinen on nähnyt kovasti vaivaa todistellakseen että suomalainen hyvinvointi on purettava siksi että nykyisin elävät ihmiset ovat vähemmän arvokkaita kuin tulevaisuudessa mahdollisesti syntyvät. Hän puhuu siitä miten meidän on luovuttava terveyspalveluistamme ja kaikesta muusta yhteiskunnan turvaverkosta siinä epämääräisessä luulossa että siten olisivat asiat paremmin joskus.
Jos laittaa maitopurkin ikkunalaudalle ja antaa sen olla siinä kaksikymmentä vuotta ja yrittää sitten käyttää sen ravinnoksi niin huomaa erään perusasian. Rahaa ei voi säästää tuleville sukupolville mutta tuhlata sitä voi tuhoamalla julkisen sektorin palvelut.

Lasten hammashuolto on käytännössä lakannut Suomessa, kertoi hammaslääkärini hiljakkoin.Syynä on se, että kouluhammaslääkäreitä ei enää ole -säästösyistä.Myöskään terveyskeskukset eivät pysty hoitamaan lapsia sillä niiden voimavarat on myös minimoitu ja ne pyrkivät epätoivoisesti täyttämään hoitotakuun kriteerit-tässäkään ne eivät useinkaan onnistu.
Lapsilta joudutaankin nykyisin poistamaan hampaita jotka karies on pilannut hoidon puutteessa.Hyvinvoinnin aikana tällainen ei olisi tullut kuuloonkaan.
Äärikapitalistinen voitontavoittelu ja kaiken tekeminen bisnekseksi on syynä siihen , että suomalaiset ovat pahoinvoivia entisen hyvinvoinnin sijaan. On mielenkiintoista miten Mikael Pentikäinen aikoo lisätä luottamusta rahajumalaansa kun sen kauhistuttavat teot ovat ilmiselviä ainakin miljoonalle suomalaiselle jotka ahneus ja järjetön pikavoittojen tavoittelu on ajanut kestämättömään tilanteeseen. Lasten lisäksi myös nuorilla pitäisi olla jotain toivoa tulevaisuudesta jotta he voisivat perustaa perheitä ja olla siten noiden uusien sukupolvien vanhempina.
Kaikki raha syntyy talouden toiminnassa.Jos toiminta lakkaa, loppuu raha. Ainoastaan kultaa voi siirtää perinnöksi. Perinnöksi sen sijaan voi jättää toimivan yhteiskunnan.
Kun äärikapitalistit väittävät, että he tulevien sukupolvien vuoksi purkavat julkista sektoria he yrittävät muuttaa mustan valkoiseksi. Kansa kyllä tietää mihin rahat menevät- ne menevät harvojen oligarkkien taskuun, keinottelijoille jotka eivät hitustakaan piittaa ihmisten hädästä. Koko talouden toiminta on tehty sellaiseksi että jättimäiset voitot ja optiot ovat mahdollisia- köyhien tukeminen, sairaiden, vanhusten ja lasten hoito sen sijaan tulee mahdottomaksi suurelle , työvoimareserviksi alennetulle orjajoukolle.
Heille on käyttöä vain niin kauan kuin he jaksavat työskennellä rahaherrojen hyväksi ja samalla toimivat kuluttajina ja ostavat esim. terveyspalveluja jotka rahaherra on heiltä ostanut pois maksamatta mitään ostoksestaan eli varastanut.Tämä taas on onnistunut ostamalla poliitikkoja, jotka tekevät kunnissa yksityistämispäätöksiä.
Uskoa on monenlaista. Toivon etten minä ainakaan hurahda äärikapitalistiksi ja melko tervejärkisenä uskon ettei näin tapahdu.Mikael Pentikäisen usko on liikuttavaa-se on sokeaa uskoa keinottelijoiden hyvyyteen ja kansan huonouteen. Se on myös kauhistuttavaa, sillä tähänastinen uusliberalismi, Thatcherin ajoista lähtien vallalla ollut taloususkonto, ei ole tuottanut suurille ihmisjoukoille mitään hyvää vaan päinvastoin pahaa. Esimerkkini lasten hammashoidosta on vain yksi pieni osa tästä pahasta.
Täytyy taas kerran katsoa rahasalkkua ja sen kantajaa.

Julkaisen tämän kirjoituksen myös www.varvas.fi

Maailman valtioilla on nykyisessä rahajärjestelmässä vakava ongelma. Ne eivät koskaan onnistu keräämään tarpeeksi veroja, jotta ne voisivat kustantaa kaikki menonsa. Joka vuosi valtiot tarvitsevat vähän (tai paljon) ylimääräistä rahaa ja tämä tulojen ja menojen erotus täytyy aina lainata jostain.

Kun valtio lainaa rahaa, se laatii valtion arvopapereita, velkakirjoja tai obligaatioita, jotka ovat erilaisia paperilappuja, joissa on kaikenlaisia valtion virallisia leimoja ja muita vakuuttavia tunnuksia, ja näitä velkakirjoja valtio sitten myy järjestämissään huutokaupoissa. Näiden velkakirjojen ostajat ostavat niitä, koska he tulevat saamaan suuremman rahasumman tulevaisuudessa, kun velka maksetaan takaisin.

Näin valtiot saavat tarvitsemansa rahat ja velkakirjojen ostajat saavat lupauksen velan maksamisesta takaisin korkoineen tulevaisuudessa, eli kaikki ovat tyytyväisiä, kunnes tulee seuraava budjettivuosi.-Lähde: http://villeiivarinen.blogspot.com/2010/03/valtionvelka.html
Juuri tätä takaisinmaksulupausta tukemaan tarvitsee Kreikka nyt apua. Kysymys on luottamuksesta- rahaa lainataan jos on tuotto-odotuksia. Pelkkä velkapääoman takaisin saaminen ei tyydytä keinottelijoita, jotka ovat nykyisen finanssikriisin aikana saaneet tuhansia miljardeja euroja yhden prosentin korolla ja lainanneet rahaa mm. Kreikalle vähintään kuuden prosentin marginaalilla.

Kreikan tuki on siis selkeästi tarkoitettu turvaamaan näiden keinottelijoiden suunnattomat voitot: Valtiot ja kansalaiset joutuvat kuittaamaan keinottelijoiden tappiot, mutta voitoistaan nämä eivät haluaisi ylläpitää edes vähäisiä palveluja. He eivät maksaisi veroja lainkaan tai aivan minimaalisen vähän…
Herää kysymys: Kenen omaisuutta, kenen pelikenttänä tämä maailma on? Huijareita tuetaan ja autetaan luomaan yhä uusia kriisejä, aina vähän edellistä pahempia, ja saman aikaisesti köyhyys, nälkä ja sairaudet lisääntyvät. Kehitys on näkyvissä jo Suomessakin: Meillä on miljoona hätää kärsivää, pienyrittäjät ja työntekijät ovat äärimmilleen uupuneita ja työnantajat, esimerkiksi elintarviketeollisuus ovat vahvana rintamana heitä rahoittavien huijarien puolella ruoskimassa yhä lisää tehoja niistä jotka tekevät kaikki työt ja kantavat vastuun yhteiskunnasta- keinottelijat eivät edes tunnista vastuutaan tekojensa sueauksista…
Äärikapitalismista on luovuttava. On luotava voimakas valta joka sääntelee keinottelua. Se on tehtävä nyt ennen kuin olemme täydessä sodassa.

Kuva: Iltalehti

Kuva: Pekka Aaltonen

HULLUJENHUONEELLA- TURVASSA?

Potilailla, entisillä ja nykyisillä, näyttää olevan samansuuntaisia kokemuksia mielisairaaloiden akuuttiosastoista. Ne koetaan usein tylsiksi paikoiksi joissa ei juuri ole virikkeitä.Sitäkään ei usein tiedä kuinka kauan joutuu olemaan; hoitokokous on ensi viikolla, viikon sisällä saat tietoa, katsotaan mitä lääkäri sanoo tulee vastaukseksi, kun asiaa tiedustelee. Potilas turhautuu ja miettii  ” miksi täällä mä oon” kuten Hector laulaa hienossa kappaleessaan ”Kadonneet Lapset” samannimisellä albumilla vuodelta 1976. Kun vertaa nykyaikaa tai 1990-lukua kappaleen syntyaikoihin voi helposti ajatella ettei maailmassa mikään muutu.Vesi seisoo eikä virtaa eteenpäin.

Potilaana

Annariina on 21-vuotias nainen. Hän on ollut nyt yhdeksän kuukautta suljetulla akuuttiosastolla, syynä itsetuhoisuus. Varsinaista hoitoa Annariina ei saa, hän on akuuttiosastolla ikään kuin turvassa itseltään, valvonnan alaisena. Tietoa pois pääsystä ei  ole, pelkkä psykoosilääkitys, omahoitajan ja lääkärin tapaamiset eivät luo pohjaa sille että hän voisi toipua ja palata asumaan omaan vuokra-asuntoonsa, itsenäiseen ja vapaaseen nuoren ihmisen elämään. Tilanne ei ole parantunut hoidon aikana. Tänä vuonna Annariina on yrittänyt itsemurhaa kymmenen kertaa, viimeksi juuri eilen. Tällä kertaa hän joi käsidesiä.

Annariina kaipaisi järkevää toimintaa kuten muutkin osaston nuoret. Hän on pahoillaan siitä ettei voi edes opiskella kun internetin käyttö on kielletty. Aika tulee pitkäksi kun voi vain odottaa. Päivät kuluvat toistensa kaltaisina. Hoitajiinkaan ei juuri saa yhteyttä, nämä ovat kiinni töissään. Osaston työntekijämäärään ei ole laskettu mitoitusta potilaiden kanssa käytettävään aikaan, hoitajat istuvat huoneessaan lukon takana raportoimassa jotta seuraava vuoro pysyisi tilanteen tasalla. Paperithan on pidettävä järjestyksessä, tietenkin.

Töissä

Facebookissa hoitaja Anne kertoi työpäivästään : ” Kyllä me hoitajat kaikkemme yritetään. On vaan niin prkleesti tekemistä. Meillä on 10 enemmän ja vähemmän muistihäiriöistä-päihdeongelmaista-psyykkisistä sekä neurologisista sairauksista kärsivää asukasta ja olet yksin vuorossa. Ovet on pakko olla lukossa, koska jos meiltä asukkaat poistuvat, eivät muista mistä lähtivät tai voidaan hakea lähikuppilasta juomasta. Itse toimin sairaanhoitajana, edunvalvojana, vaipanvaihtajana, pesijänä,tiskaajana, kortin pelaajana ja joka päivä yritän kaiken sen keskellä edes kerran keskustella jokaisen asukkaan kanssa. Jo lääkärille soittamisessa menee aikaa, kun joutuu puolikin tuntia jonottamaan. Raportit on pakko pitää suljettujen ovien takana, jotta ne eivät venyisi mahdottoman pitkiksi. Jos ovea et laita kiinni, et voi rapsaa seuraavalle antaa. Oven raossa on jos jonkilaisen asian omaavaa ihmistä, ketkä ei ole koko päivänä puhuneet vaivaavista asioista mitään.”

Vasten tahtoa

Jarkko tuli osastolle vajaat kaksi viikkoa sitten. Hän on keski-ikäinen perheenisä ja omasta mielestään täysin terve ja turhaan tuotu tänne itsetuhoisten osastolle. Hän on tehnyt valituksen ylilääkärille ja ihmettelee miksi tämä pitää häntä lukkojen takana vaikka hän on terve mies.Hän sanoo että hänellä on ollut vain kommunikointivaikeuksia.

Jarkko kertoo värikkään tarinan illasta joka johti hänen osastolle tuomiseensa. Kotona oli kommunikointiongelmia ja Jarkko lähti ulos. Pari viskiä Puutorin Vessassa , sitten vaimo ja tytär tulivat hakemaan miehen kotiin. Myöhemmin, yöllä, olivat kommunikointiongelmat kärjistyneet ja perhe kutsui apua. Jarkko tuotiin suljetulle osastolle. Hän kiistää tehneensä muille pahaa ja toimittaja uskoo tämän- hän ei vaikuta väkivaltaiselta. Myös perhe käy päivittäin isää katsomassa eikä heillä ole mitään tätä vastaan.

Jarkko ihmettelee miksi häntä pidetään täällä. Hän on erittäin aktiivinen ja pyrkii kaikin tavoin pääsemään kotiin. Sairas hän ei tunne olevansa. Hän valittaa ettei lääkärin kanssa pysty keskustelemaan. Jarkko on aikaisemmin ollut psykoterapiassa masennuksen takia.

Saattajien kera

Taina tuotiin suljetulle osastolle komeasti, poliisisaattueessa Tyksin syöpäklinikalta. Tainan rintasyöpä leikattiin helmikuussa, haavaan tuli komplikaatioita ja niiden hoitaminen oli aluksi heikkoa. Tainaa palloteltiin kaupungin terveyskeskuksen ja hänet leikanneen Tyksin välillä kunnes kuume nousi korkealle ja Taina lopulta pääsi hyvään hoitoon. Taina on myös taistellut vakuutusyhtiöiden ja työnantajansa kanssa jo kaksi vuotta, nämä kun kielsivät vastuunsa työtapaturman satuttua.

Tyksistä hänet tuotiin tänne koska hän oli liian pirteä. Taina on empaattinen nainen joka on huolissaan etenkin nuorten pärjäämisestä. Toimittaja epäileekin yhdessä Tainan kanssa että tämän voimakas asioihin puuttuminen ja oikeudenmukaisuuden vaatiminen ovat osaselityksenä sille että Taina on täällä nyt. Koska Taina on vahvasti arvostellut julkisuudessa työnantajaansa, kokoomuslaista kartanoravintolaa, on hänet oman turvallisuutensa vuoksi suljettava mielisairaalaan. Realiteettien tajua lääkäreiltä…
Nyt Taina on turvassa. Vai kuka on?

Vieraalla maalla

Osastolla on myös 54-vuotias bosnialaismies, jonka vaimo ja poika ovat kuolleet traagisesti. Besim valittelee toimeentulon niukkuutta, vain 300 euroa on rahaa tullut kahden kuukauden aikana. Poika ja tytär onneksi auttavat, poika tuo isälle tupakkaa. Hän on kuulema hyvässä työpaikassa. Suomeen Besim toi perheensä 15 vuotta sitten, pois sodan kauhuista. Nyt Besim on turvassa myös Suomen kauhuilta.

Tulevaisuus

Kaikilla tänne suljetuilla on yhteinen toive. He haluaisivat keskustella tilanteestaan, saada apua vaivaansa ja päästä takaisin vapaaseen yhteiskuntaan, kansalaiseksi muiden tavoin.He haluaisivat tehdä työtä ja opiskella, sairaalassa ollessaan he haluaisivat virikkeitä ja toimintaa. Nyt heidän auttamisensa rajoittuu siihen että heitä lääkitään ja heidät eristetään muista.Toimittajan mieleen tulee vanha vitsi siitä, että hulluja on kahdenlaisia: Seinähullu kiinnitetään seinään ja odotetaan että se parantuu, raivohullulle ei voi tehdä mitään, sitä vain totellaan.

Nämä ihmiset ovat turvassa lukkojen takana. He ovat suojassa tämän vapaan maailman hulluudelta.
Myös vapaa maailma on turvassa poikkeavuuksilta ja voi tehostaa toimintaansa…

Lopuksi hoitaja Anne kertoo painavaa asiaa:” Kaikesta huolimatta pidän työstäni valtavasti ja yritän myöskin huolehtia omalta osaltani siitä, että meidän asukkailla olisi hyvä olla.

Psyykkisesti sairaan ihmisen kotiuttamista on hieman vaikea arvioida.

Lääkityksesta sanoisin, että jos ihminen menee psykoottiseksi se on merkki siitä, että aivoissa ei kaikki tapahdu oikein. Silloin on pakko lääkitä ja psykoottisen ihmisen kanssa on aivan turha yrittää pitää terapiaa, koska ajatukset ovat silloin jossain muissa atmosfääreissä. Valitettavasti on vain niin, että psykoosilääkkeillä kuten muillakin vahvoilla psyykelääkkeillä on vaikeita sivuvaikutuksia. Yritämme niitäkin seurata ja raportoida eteenpäin. Silloin kun ihmisen mieli on niin hajalla, että sitä ei saada kootuksi muutoin kuin lääkkeillä, moni luulee että me vain lääkitsemme ihmiset zombeiksi.

Mietin usein sitä kun hoitajat oli menossa  palkkojensa-kokoomuksen katteettomien lupausten vuoksi- lakkoon, niin hoitajat syyllistettiin ja mietittiin kuinka monta ihmistä kuolee kun hoitajat lakkoilevat, mutta eihän asia niin ole. Lääkärit kun menivät lakkoon niin kukaan ei puhunut kenenkään kuolemisesta ja hoitaja toteuttaa vain lääkärin määräyksiä - vastuuhan on aina lääkärillä. Tämä ei nyt liittynyt tähän, mutta eiköhän meidän pitäisi ruveta tekemään jotain jotta meidän nuoret valmistuvat sairaanhoitajat jäisivät tänne töihin. Palkka on todella pieni tehtyyn työhön nähden. Mutta näin on nyt vaan jatkettava, ja olipa kiva jutella tästä asiasta .”

Asioista on puhuttava

Puhetta ja paljon. Se on demokraattisen yhteiskunnan vastaus ongelmiin, niitä vatvotaan kunnes ne saadaan haltuun. Uusliberalismi näkee tällaisen tehottomana. Sen mielestä ihminen on kone ja kun se menee rikki se korjataan nopeasti ja pistetään uudelleen tuotantoon tai heitetään kaatopaikalle jos sitä ei enää kannata korjata.

Kaikki inhimillinen on uusliberalismille vierasta.Hullujenhuoneella voisi olla turvassa. Jostain oikealta kuuluu kuitenkin ääni: Tuottavuuden parantaminen, tehostaminen, säästöt, kiirekiire, schnell, schnell……………………………………….

Artikkeli on julkaistu maakuntalehti VarVaksen sivuilla www.varvas.fi

Olin suuressa kaupassa joka oli täynnä ihmisiä. Kiirastorstai ja valtava tarve hankkia ruokaa Pääsiäiseksi kaikilla.Kärryt olivat täynnä mitä erikoisempia herkkuja, karitsojakin oli jälleen teurastettu ja joku oli varmasti menettänyt mielenrauhansa sitä puuhaa seuratessaan. Muistan kuinka vanhempi työkaverini elintarviketehtaiden pesuhommissa kertoi teurastamosta. Hän totesi ettei juuri muu hetkauttanut, mutta karitsojen teurastus tuntui pahalta.

Sellaisia me ihmiset olemme, syömme toisten lapsia jos meidän ei tarvitse nähdä näiden tappamista. Vasikanleike on mureaa, porsaan pitää olla sopivan ikäistä. Vanhaan lehmään eivät hampaamme pysty ellei sitä sanota häräksi. Pakenemme todellisuutta ja yksi pakopaikoista on shoppailu josta on tullut rituaalinomaista. Emme tee sitä hankkiaksemme sitä mitä tarvitsemme vaan ollaksemme osa yhteisöä jonka riitteihin kuuluu ostella paljon kaikkea.

Kaupassa oli myös ostoriitteihin osallistumattomia. Kassajonossa edelläni oli mummo huonoissa vaatteissa, reumatismin runtelemat kädet, elämää nähneet kasvot, pieni laiha ruumis.Mummo osti kaksi maksalaatikkoa ja maidon. Se kiinnitti huomioni täysien ostoskärryjen lomassa. Hänellä ei ollut varaa kulutusjuhliin, bonuskorttiakaan ei löytynyt kun myyjä sitä kysyi.

Onko mummo viettänyt huikentelevaista elämää nuorempana? Onko hän tullut vain saidaksi, kuten moni vanhetessaan tulee? Minusta vaikutti kyllä siltä että puute oli aitoa. Se on myös helppo uskoa siksi, että tilastot osoittavat köyhyyden lisääntyneen Suomessa sen jälkeen kun siirryimme uusliberalismiin. Samaa todistavat myös leipäjonot. Kuten karitsan tappamista, emme ajattele myöskään leipäjonoja. Suljemme ne pois omasta elämästämme ja kuvittelemme että hyvin menee.

Hyvin ei kuitenkaan mene ja tämä totuus on valkenemassa yhä useammalle. Meidän olisi nyt muutettava tottumuksiamme ja annettava tilaa muille ihmisille. Suomi on rikas maa , mutta rikkaudet keskittyvät harvoille. Keskiluokalla on varaa kulutukseen, mutta keskiluokka on pienentymässä ja sen edut ovat kapenemassa kehityksen johtaessa yhä suurempaan työmäärään yhä pienemmällä palkalla. Ja kun palkat on kutistettu voiton tuottamiseksi joudutaan myös yhteiskuntaa karsimaan. Heikoimmat jäävät heitteille kun vahvimmat ahnehtivat yhä enemmän vaikka kärry on jo täynnä.

Hyvinvointi perustuu siihen että kaikilla on työtä ja että palkat, ja niiden myötä verotulot, ovat kohtalaisella tasolla.Tarvitsemme sääntöjä ahneuden hillitsemiseksi ja tarvitsemme myös yhteisöhenkeä ja ymmärrystä siitä että puute on hyvä torjua. Silloin meillä kaikilla menee paremmin.

Jos olemme “sitoutumattomia” luulemme pääsevämme pakoon elämän tosiasioita. Me poliitikot kohtaamme niitä joka päivä emmekä voi olla ottamatta niitä huomioon jos olemme virkojemme arvoisia. Mutta asioihin ei tule muutosta niin kauan kun käännämme selkämme tosielämälle ja leikimme ulkopuolista, sitoutumatonta…Hemingway osasi kiteyttää tämän: ” Älä kysy kenelle kellot soivat- ne soivat sinulle.” Tämä ei koske vain poliitikkoja.Maan tapa on muutettava.

Kun kapitalismi ryöppyää valtoimenaan kuin koski ilman ahneutta hillitseviä lakeja, se muuttuu koko ajan häikäilemättömämmäksi. Se ottaa yhä uusia aloja bisneskäyttöön, sellaisia jotka ennen kuuluivat kaikille yhdessä. Kanadassa olivat kaukopuhelut ilmaisia 1970-luvulla. Valtio halusi näin edistää kansalaistensa kanssakäymistä. Myös Suomessa puhelut olivat halpoja, ne kuuluivat peruspalveluihin ja puhelinyhtiöt olivat usein kunnallisia tai valtiollisia. Kaikki tiedämme että bisnes levisi tälle alalle 1990-luvulla ja monet meistä tietävät myös sen, että postikin on nykyisin kilpailtu eikä valtion peruspalvelua kuten ennen. Yhä useampi peruspalvelu muuttuu bisnekseksi. Parhaillaan yksityistetään terveydenhuoltoa rajulla kädellä ja seurauksista välittämättä. Onko siis tulkittava niin ettemme pysty enää yhdessä omistamaan asioita?

Kun palvelut muuttuvat kilpailun alaisiksi tapahtuu kaksi asiaa. Työpaikat vähenevät yksityisen toimijan tehostamistoimenpiteillä ja yhä harvempi on työkelpoinen. Ihmisen pitää olla tehokas ja terve. Kunnalliset yritykset saattoivat ennen palkata muitakin kuin kauniita ja rohkeita- nyt rumat ja pelkääväiset ovat joutilaina..Ennen he ylläpitivät itseään ja myös muita.He maksoivat veroja eivätkä kuluttaneet niitä. Toinen asia onkin syrjäytyneiden köyhien joukko joka on laajenemassa sitä mukaa kuin työelämä kovenee.

Lääkkeet ongelmaan ovat ilmiselviä. Vasemmistoliiton ohjelmasta löytyvät ne kaikki.

Talouspiispa Jorma Ollila on availlut arkkuaan, sanallista ja ei-ainakaan-enää salallista.Piispa on huolissaan Euroopan Unionin kilpailukyvystä Kiinan ja Yhdysvaltojen perässäjuoksijana ja hänen mukaansa EU:n tulevaisuus on synkkä (YLE 26.3 2010).Nämä maailman talousveturit, joista toinen on hikipajojen epädemokraattinen orjayhteiskunta ja toinen suurin velallinen maailmanhistoriassa ovat siis Ollilan ihanneyhteiskuntia.Niiden “loistoa” tulisi meidänkin tavoitella, on Ollilan viestin sisältönä.

J.O.:n lausunnoista kuvastuu koko maailman ongelma.Globalisaatio perustuu uusliberalismiin joka on kapitalismin äärimmäinen muoto.Se perustuu liberalistiseen talousteoriaan jonka englantilainen Adam Smith kehitti 1700-luvulla seurattuaan markkinoiden toimintaa torilla ja ihastuttuaan kysynnän ja tarjonnan lain toimivuuteen hinnanmuodostuksessa.Toeikauppa näyttäytyi hänelle reiluna vaihdantatapana, siinä näytti toteutuvan kaupankäynnin kultainen sääntö joka myöhemmin on muotoiltu transaktioksi jossa kaikki osapuolet kokevat voittavansa.Adam laajensi näkemäänsä koskemaan koko yhteiskuntaa sen kaikissa jo silloin monimutkaisissa toiminnoissa: Yksinkertaisuudesta tuli hyve ja kaiken taloudellisen toiminnan piti näkemyksen mukaan johtaa yhä suurempaan onnellisuuteen yhä suuremmalle joukolle.

Kapitalismi kehittyi ( kuin syöpä? ) voimistuvan teollistumisen ja tavaratuotannon myötä.Se etsi alusta alkaen yhä uusia alueita vaihdannan piiriin ja imperialismina se otti myös yhä uusia alueita, usein väkivalloin, toimintansa piiriin.Kulttuurit saivat luvan kadota rahatalouden tullessa tilalle-kulttuuriarvot kun eivät kapitalismia juuri hetkauta voitontavoittelun rinnalla. Kohdatessaan vastustusta tämä etenevä voima ei häikäillyt voimakeinoja-”villit” kulttuurit oli “sivistettävä” ja siinä ikään kuin oheishyödykkeenä villien arvotavarat vaihtoivat omistajaa. Ihmisiä ostettiin lasihelmillä Afrikasta ja heitä rahdattiin uudelle mantereelle orjiksi, heidän raaka-ainevaransa otettiin kapitalistien käyttöön kaikkialla minne kapitalismi vain levisikin.

Kapitalismin olennainen piirre on pyrkimys tuotantokulujen minimoimiseen ja voiton maksimointiin.Tämä tapahtuu poliittisesti ylläpitämällä eriarvoisuutta jonka Marx näki luokkayhteiskuntana. Työväki alkoikin järjestäytyä kapitalismia vastaan ja onnistui valtavin ponnistuksin nostamaan arvoaan, työn hintaa, sekä poliittiseti luomaan yhteiskunnallisia elementtejä, kuten eläkejärjestelmä, työaikalait, peruskoulu ym. ym. Nämä asiat ulosmitattiin pääomanomistajilta-niitä ei kukaan antanut vapaaehtoisesti.

Kehittyessään kapitalismi etsii siis aina uusia alueita kaupankäynnille, luo uusia tarpeita kuluttajille markkinoinnilla ja pyrkki jatkuvaan kasvuun koska kasvu on minkä tahansa ilmiön elinehto.Kun kehittyneissä maissa alkaa jo olla pulaa myytävästä tavarasta jolla olisi markkinoita tai jolle edes voitaisiin luoda markkinoita, on kapitalismi alkanut kehittyä äärikapitalismiksi.Pääomia tuetaan kaikin keinoin valtiovallan toimesta, työn hintaa pyritään alentamaan ja kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia kaventamaan lainsäädännöllä jota uusliberalismia tukevissa parlamenteissa runnotaan voimalla läpi, usein häikäilemättömästi. Julkinen talous, joka on työväestön luoma turvaverkosto kaikille ihmisille, on kapitalismin jatkuvien hyökkäysten kohteena kaikkialla. Yhä uusia julkisen talouden osia yksityistetään eli niitä koskeva päätöksenteko siirretään yhtiöihin joiden ainoa vastuu on Björn Wahlroosin mukaan tuottaa omistajilleen voittoa.Hurskastellen väitetään tämän tuottavan hyvinvointia kaikille, vaikka todellisuus on toinen leipäjonoineen ja työväestön kurjistumisineen joka on selkeästi nähtävissä myös tilastojen valossa. Peruspalvelujen muuttuminen voitontavoittelun kohteeksi merkitsee niiden muuttumista tavoittamattomiksi niille joilla ei ole kevyesti verotettuja pääomatuloja. Työväestön vaivalla rakentama hyvinvointi on ulosmitattu harvojen iloksi.

On kysytty voiko tätä tuhoisaa kehitystä vastustaa? Ahtaajien työtaistelut ovat eräs merkki siitä että yritystä ainakin on. Poliittisesti vasemmisto on paitsiossa ja pääomanomistajien hallitsema tiedonvälitys syytää jatkuvia herjauksia niiden niskaan jotka haluavat hyvinvointia kaikille.Tiedonvälityksen monopoli on syntynyt pääomien kasautuessa ja lainsäädännön tuella on uutiskynnyksen ylittäminen tehty vaikeaksi muille kuin niille joilla on rahaa mainontaan. Tästä kertovat myös vaalitulokset-eduskunnassa istuu monia linja-autojen kyljistä ja lehtien mainoksista tuttuja naamoja.Monia näistä myös tutkitaan siksi, että he ovat hankkineet mainosbudjettinsa epäilyttävillä tavoilla liike-elämältä.

Tiedonvälityksen monopoli luo usein absurdeja tilanteita. Kun elinkeinoelämä käyttää laillista työtaistelumuotoa, työsulkua, kuten paperiteollisuus joitakin vuosia sitten. ei media syytä elinkeinoelämää maan vientitulojen estämisestä, mutta kun pienipalkkaiset ahtaajat lakkoilevat laillisesti turvatakseen työsuhteensa ja vastustaakseen kapitalismin pyrkimystä alentaa työvoimakustannuksia aina orjatyöhön asti, nousee kauhea meteli ja syntyy rikkuriliike puolustamaan kapitalismia. Rikkurit eivät ilmiselvästi näe asioiden taustoja ja jos he ovat palkallaan eläviä työläisiä tai työttömiä kuten rikkuriporukan nokkamies Aki Kakko, he ampuvat itseään jalkaan. Kakko tosin kapona saa varmasti palkintonsa pääomalta…

Euroopan tie ei oe etiä loistoa Kiinan tai Yhdysvaltojen paritanssista jossa toinen on velallinen ja toinen velkoja.Euroopan tie on oltava sivistyneen ja tasa-arvoisen yhteiskunnan rakentaminen.Eriarvoistuminen on katkaistava säätämällä minimipalkka 10 euroa tunnissa, nostamalla alimpia tuloja ja verottamalla myös pääomanomistajia. Tätä vaatii vasemmisto ja vasemmiston kärjessä Vasemmistoliitto. Virvatulien perässä juokseva äärikapitalismi on saatava aisoihin, sanoivat sitten talouspastorit ja -piispat mitä tahansa.

Rotuerottelun eli Apartheid- politiikan tunnetuimpia edustajia ovat olleet Yhdysvaltain etelävaltiot ja Etelä-Afrikan tasavalta.Molemmissa maissa on alistettu ihmisiä etnisin perustein, Yhdysvalloissa vähemmistöä -RSA:ssa enemmistöä.Rotusorto on aina perustunut etuoikeuksien säilyttämiseen, on haluttu halpaa alempiarvoista työvoimaa pitämään eliitin elintasoa yllä.Siirtolaisia on aina ja kaikkialla käytetty hyväksi, puutteellisen kielitaidon ja huonon kulttuurintuntemuksen aiheuttamalla etulyöntiasemalla, pilkkaamalla ja propagoimalla on ylläpidetty eriarvoisuutta.
Eriarvoisuutta ylläpidetään myös omaa väkeä halventamalla, pitkäaikaistyötön saa usein kuulla olevansa laiska juoppo, eräs isä kutsui kehitysvammaista tytärtään nimellä ”toi idiootti”, homot paiskataan sankarillisesti lasioven läpi ym. ym. ym.
Näenkin tässä ”maahanmuuttokritiikissä” paljon rumia asioita. Huonolla itsetunnolla varustetut surkimukset haaveilevat rotupuhtaasta onnelasta jossa on vain samanlaisia ihmisiä.
Tällainen paikka on jo olemassa: hautausmaa.Myös Suomi on hautausmaa jos suomalaisilla ei ole rohkeutta kilpailla kenen tahansa kanssa työpaikoista ja kaikesta muusta mistä elämässä kilpaillaan.On selvää että tässä kilpailussa on oltava säännöt ja hävinneelläkin on oltava mahdollisuus yrittää uudelleen.
Nyt tätä mahdollisuutta ei ole.Vallan keskittyminen markkinavoimille on aiheuttanut sen, että työpaikkoja ei enää juurikaan voi valita.Työnantajilla on nykyisin mahdollisuus vaatia työntekijöiltä paljon enemmän kuin ennen, jolloin kilpailua työntekijöistä oli.uusliberalistinen kehitys on johtanut tähän.
Onko paluuta hyviin aikoihin olemassa?Onko työntekijä ja pienyrittäjä joskus vielä itsensä herra, vai onko hän vain käyttötavaraa joka on helposti korvattavissa?
Nämä lienevät todellisia ongelmia.Maahanmuuton kritisointiin keskittyvät tekevät karhunpalveluksen itselleen ja koko yhteiskunnalle käyttämällä tarmonsa siihen että hyökkäävät toisia alistettuja vastaan.
Suomi on osa maailmaa jossa ovet avautuvat ja liikkuminen on tullut mahdolliseksi.Jos maahantulo estetään ulkomaalaisilta eikö pitäisi estää maastalähtö suomalaisilta?Ajatteletko tosiaan niin, että voisimme vain kuoria kerman päältä tekemällä voittoja ulkomaankaupassa ja sitten matkustaa lomailemaan maahan jonka kansalaisilla ei ole vastaavaa mahdollisuutta tulla ihanaan Suomeen lomailemaan?
Maailma muuttuu, mutta suomalainen kulttuuri elää ja tulee jatkossakin saavuttamaan riemuvoittoja sen ansiosta että on suomalaisia jotka eivät käperry pesäänsä vaan rohkeasti toimivat omilla aloillaan maailmankansalaisina.
Suomalaisen kulttuurin suurin saavutus on hyvinvointivaltio joka rakennettiin sotien jälkeen.Ei silloinkaan ollut rahaa, mutta lapsilisät, työeläkkeet, peruskoulu ja terveydenhuolto ym. ym. ym. ulosmitattiin yksimielisin vaatimuksin.Nyt näitä rakenteita puretaan siksi, että jotkut punaniskat luulevat olevansa parempia kuin muut.He ampuvat itseään jalkaan.

Vasemmistoliiton kansanedustaja Jyrki Yrttiaho

Kansanedustaja Jyrki Yrttiaho (vas.):

ULKOMAALAISLAIN MUUTOKSET AVAAVAT PORTTEJA HALPATYÖVOIMAN MARKKINOIDEN LAAJENTAMISELLE

– Hallitus on antanut eduskuntaan lakiesityksen ulkomaalaislain ja ulkomaalaisrekisterilain muuttamisesta. Oleelliset muutokset nykyiseen merkitsevät EU-alueen ulkopuolelta tulevien työntekijöiden oleskelulupajärjestelmän väljentämistä ja valvonnan purkamista. Todellisuudessa lakiesitykset avaavat portteja halpatyövoiman markkinoiden laajentamiselle, arvioi kansanedustaja Jyrki Yrttiaho, työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan jäsen.

– Esityksen mukaan työntekijän ensimmäinen oleskelu- ja työlupa voidaan jatkossa myöntää heti 5 vuodeksi. Miten lupaa myönnettäessä voidaan varmistua, että oleskeluluvan peruste eli ansiotyö säilyy 5 vuoden ajan? Miten ylipäätään voidaan valvoa, onko työsuhdetta todellisuudessa syntynyt, tai onko se päätetty koeajan perusteella jo muutaman päivän tai viikon kuluttua? Hallituksen esitys merkitsee 5 vuoden oleskelulupaa ilman takeita maahanmuuttajan työpaikasta ja hänen perheensä elatuksesta. Kunnat on kuitenkin sidottu myöntämään toimeentulotukea niin kauan kuin myönnetty oleskelulupa on voimassa, kysyy kansanedustaja Yrttiaho.

– Nykyisin työlupa myönnetään vuodeksi ja sen jälkeen jatkolupa myönnetään, jos sopimusten mukaisia työehtoja on noudatettu: palkat, verot, sivukulut, vakuutukset hoidettu ja työntekijän toimeentuloedellytykset turvattu. Todellisuudessa nykyinenkin ulkomaisen työvoiman työehtojen valvonta ontuu ja vuotaa tolkuttomasti harmaan talouden hyväksi, Yrttiaho muistuttaa.

– Lakimuutoksissa esitetään myös työvoiman saatavuusharkinnan poistamista. Jatkossa työ- ja oleskelulupia myöntävä viranomainen ei enää selvittäisi, onko ammattialalla kotimaista työttömyyttä. Saatavuusharkinnan poistaminen on järjetön hanke, kun Suomessa on massatyöttömyys kasvaa lähes kaikilla aloilla ja edessä on vuosien pitkäaikaistyöttömyys. Maassa on nyt yli 300.000 työtöntä ja 100.000 lomautettua. Ministerit Thors, Pekkarinen, Sinnemäki ja Katainen - kertokaa, miten he ”voisivat jatkaa työuraansa” ja miten heidän tulisi varautua ”suureen työvoimapulaan”.

– Hallituksen esityksessä työ- ja oleskeluluvan vireillepano halutaan siirtää työnantajalta maahan pyrkivälle työntekijälle. Näin halutaan vapauttaa yritys todellisesta työehtojen ennakkovalvonnalta ja korvata se työnantajan antamalla vakuutuksella, että lakien ja sopimusten mukaiset työehdot täyttyvät.

– Suurimmista kaupungeista on jo esimerkkejä nykyisenkin yksivuotisen työlupakäytännön hampaattoman ennakkovalvonnan tuomista lieveilmiöistä ja väärinkäytöksistä kuten lumetyön järjestämisestä. Esimerkkinä olkoon suomalaisen yrityksen viime vuonna Helsinkiin maahantuoma siivoustyöntekijöiden suurehko ryhmä, jolle kokoaikaisen siivoustyön sijasta tarjottiin osa-aikatyötä ja osa irtisanottiin koeajalla. Ryhmän jäsenet olivat maksaneet lähtömaassaan suurehkoja välityspalkkioita työpaikastaan ja velkaantuneet Suomessa ollessaan. Kaupunki joutui vastaamaan ryhmän hätämajoituksesta ja toimeentulotuesta. Kyseinen suomalaisyritys on edelleen hakemassa lisää työlupia uusille uhreilleen.

– Jatkossa, jos hallitus ajaa eduskunnassa heikennykset lakeihin, ihmiskaupasta tehdään laillista liiketoimintaa ja Suomeen tuoduista ja täällä työtä ja toimeentuloa vaille jäävistä työntekijöistä harmaan talouden ihmisoikeudetonta riistaa koko EU-alueelle. Vastustan heikennyksiä työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa ja muussa eduskuntakäsittelyssä.

– Telakoilta, rakennuksilta, Olkiluoto 3:sta on meillä riittävästi kokemusta työehtojen tallaamisesta ja kotimaisen työvoiman syrjinnästä. Tämän hallituksen aikana on lisäksi ajettu alas KRP ulkomaalaisen työvoiman tutkintayksikkö, karsittu työsuojelupiirien voimavaroja ja laiminlyöty ulkomaalaistyövoimaa välittävien vuokrayritysten verovalvonta. Nyt käsittelyssä olevat lakiesitykset jatkavat tällä tiellä: purkavat valvontaa ja avaavat portteja halpatyövoiman markkinoiden laajentamiselle

Kirjelmä: Turun kaupungin puheenjohtajatoimikunnan jäsenille

20.01.2010

 Turun kaupunginvaltuuston ryhmien puheenjohtajatoimikunta

Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Aleksi Randell ja eräiden ryhmien puheenjohtajat ovat ilmoittaneet meille suullisesti, että Vasemmistoliiton Turun valtuustoryhmä suljetaan ryhmien välisen neuvottelumenettelyn ulkopuolelle. Pidämme tätä menettelyä varsin omituisena ja kunnallisdemokratiaa loukkaavana ja haluamme kohteliaammin esittää oman kantamme asiasta ja sen jatkokäsittelystä.

Olemme allekirjoittaneet ryhmien välisen sopimuksen ja pyrkineet hyvässä yhteistyössä siinä mainittuihin tavoitteisiin. Sopimuksen tekstin mukaan se toimii lähtökohtana myös muille valtuustokauden aikana laadittaville kaupungin toimintaa ohjaaville strategioille ja ohjelmille. Myös näiden valmistelussa olemme rakentavasti olleet mukana. Olemme myös selkeästi pyrkineet siihen tulokseen, että talousarvion laadinnassa olisi saavutettu yhteinen kanta. Kun verotusasiassa ja vuokra-asuntojen myynnin kohdalta ei yksimielisyyttä saavutettu, olemme ymmärtääksemme olleet täysin oikeutetut äänestämään sen kannan mukaan, jonka olimme äänestäjillemme luvanneet.

Korostamme vielä erityisesti, että ryhmien välisessä sopimuksessa olemme yhteisesti sopineet seuraavaa: ”Asuntoliiketoiminta organisoidaan uudelleen ja sovitaan yhteiset pelisäännöt. Määritellään yhtiöille tuottotavoite, joka tuloutetaan kaupungille.” Tämän mukaisesti on valtuustossa jo hyväksyttykin omistajapoliittinen asiakirja ja asunto- ja maankäyttöohjelma. Niissä ei ole missään kohden sovittu taloudellisesti tuottavan vuokra-asuntokannan myymisestä vaan aivan muusta. Katsommekin toimi-neemme täysin valtuuston hyväksymän tavoitteen toteuttamiseksi. Kun kaikilta osin sopimuksen ja ohjelmien mukainen esityksemme ei muille ryhmille kelvannut, niin tulkinnanvarainen sopimusrikkomus on kyllä ihan muulla taholla kuin meillä.

Ymmärtääksemme valtuustoryhmien välinen sopimus on tehty koko vaalikaudeksi, eikä siitä erottamisesta tai eroamisesta ole mitään pelisääntöjä sovittu. Sopimuksen mukaan myös kaupunginhallituksen puheenjohtajan tehtävänä on vastata sopimusryhmien välisistä neuvotteluista ja yhteisten ratkaisujen löytämisestä. Ei siis minkään ryhmän erottamisesta.

Toivommekin että uhkailujen sijaan voimme jatkaa ja parantaa yhteistyötämme sovitun mukaisesti Turun kaupungin ja sen asukkaiden parhaaksi. Vasemmistoliiton ehdokkaat saivat vuoden 2008 Turun kunnallisvaaleissa yli 12 000 ääntä ja kannatusosuus oli 14,1 %. Mikäli ryhmämme mielipidettä ei enää otettaisi huomioon kunnallispoliittisten asioiden valmistelussa, estäisivät muut ryhmät merkittävän suuren turkulaisnäkemyksen mukanaolon päätösten teon valmistelussa.

Mikäli sovittu yhteistyön linja ei kuitenkaan muille ryhmille kelpaa, Vasemmistoliiton Turun valtuustoryhmä pyytää sopimuksen tulkintaetuoikeuden itselleen ottaneilta kokoomuksen, sdp:n ja vihreiden, sekä muilta sopimusryhmiltä kirjallista yksilöityä selvitystä siitä, mitä sopimuskohtia ne katsovat meidän rikkoneen. On kohtuullista että valtuustoryhmämme ja kaikki turkulaiset voisivat myös kokonaisuutena tarkastella sopimukseen kirjattujen tavoitteiden toteuttamiseen tai toteuttamatta jättämiseen liittyviä eri sopimusryhmien toimenpiteitä yksittäisissä asioissa. Pyydämme esittämämme asian asiallista käsittelyä vuoden 2010 ensimmäisessä puheenjohtajatoimikunnan kokouksessa.

Turussa 14.12.2009

Vasemmistoliiton Turun valtuustoryhmä

Puolesta

Sauli Saarinen

Vasemmistoliiton valtuustoryhmän puheenjohtaja

1990-luvun lama syntyi talouden ylikuumenemisesta.Pudotus oli raju ja aiheutti kansanliikkeen jonka toiminta kulminoitui ”Murrostorstaina” tunnettuun suurmielenosoitukseen.Silloinen hallitus työministeri Kanervan johdolla osti yhteiskuntarauhan jakamalla rahaa.Työttömien yhdistykset saivat silloin alkunsa, valtiovallan avulla.

On nähty että nämä yhdistykset eivät juurikaan ole pystyneet parantamaan työttömien markkina-arvoa.Jotkut harvat toki ovat löytäneet paikkansa yrittäjinä tai työsuhteessa, mutta suurin osa on jäänyt pyörimään kurssi- ja tukityöllistämiskierteeseen jossa oman tilanteen parantaminen ei ainakaan laillisin konstein onnistu.On luotu pitkäaikaistyöttömyys ja sen myötä lisääntyvä köyhyys (Ilpo Airion väitöstutkimus 2008-Työssäkäyvien köyhyys Suomessa ja muualla).Tätä työttömyyttä eivät hyvätuuriset haluakaan poistaa, se kun tuo tehokkuutta talouteen ja toimii samalla uhkakuvana niille, jotka sinnittelevät viimeisillä voimillaan työelämässä.

On selvää että asialle on tehtävä jotain.Hyvinvointi edellyttää jokaisen työpanosta.Valtion ja kuntien verotulot riippuvat pitkälti työllisten määrästä, samoin kaikki muukin sosiaaliturva, eläkkeet ja sairausvakuutus.Emme voi enää jatkaa kanervalaisella linjalla, jossa ”tarpeettomista” kansalaisista tehdään säilykkeitä pitämällä heidät Syrjälässään , poissa parempien jaloista niukalla toimeentulolla joka usein ei mahdollista edes parturissa käyntiä muusta itseensä ja omaan hyvinvointiinsa panostamisesta puhumattakaan.

Köyhyyden poisto on ensiarvoisen tärkeä asia.Se edellyttää panostuksia tukipalveluihin, työsuojelua, sosiaali-ja terveyspalvelujen hyvää tasoa (mm. mielenterveyspalvelujen saatavuuteen on kiinnitettävä huomiota ja niitä pitää saada terveyskeskuksista, joita on oltava saavutettavalla etäisyydellä-ei jotain näennäispalveluja vaikean matkan takana).

Alimpia tuloja on nostettava.Kansalaisella tulee olla mahdollisuus itsenäiseen elämään ja tarpeellisten palvelujen ostamiseen.Heillä tulee olla myös mahdollisuus parantaa toimeentuloaan ilman että heti leikataan tukia.Kuntien talous paranee heti kun ne eivät joudu enää toimimaan työttömyysturvan alhaisen tason paikkaajina ja saavat uusia verotuloja kansalaisilta jotka on autettu mukaan yhteiskuntaa rakentamaan.

Verotusta on kehitettävä oikeudenmukaiseksi. On vihdoinkin pidettävä huolta sosiaalisesta infrastruktuurista joka on uusliberalismin oppien myötä päästetty rapautumaan.Tuloerojen kasvu on pysäytettävä ja käännettävä niiden pienenemiseksi.

Suomi tarvitsee kaikkia kansalaisiaan pysyäkseen vahvana ja vahvistuakseen.Köyhäinhoitopolitiikasta on siis siirryttävä sosiaalipolitiikkaan, on tuettava kansalaisten itsenäisyyttä ja työkykyä.

Uusliberalismista on luovuttava ja demokraattinen päätöksenteko elvytettävä.Liike-elämän ehdoilla eläminen on lopetettava ja sille on asetettava sääntöjä yhteiskuntavastuusta.Yhteiskunnan päätöksenteon on oltava yksityisen päätöksenteon yläpuolella-sen on asetettava rajat joiden sisällä saa toimia vapaasti.Nämä rajat eivät saa loukata perusoikeuksia.

Olemme hukassa jos emme toimi yhdessä.