Arkisto: Työttömyys

Euroopan ay-toimintapäivänä 29.9

Keskiviikkona 29. syyskuuta 2010

Ay-liike ja työttömyys. Puhe Eurooppalaisena toimintapäivänä 29.9.2010 Turun Kauppatorilla
Elämme Euroopan Unionin köyhyyden ja syrjäytymisen vastaista vuotta. Seminaareja on pidetty ja ongelmia kartoitettu. Juhlapuheissa on esitetty ratkaisuja, mutta käytännön toimia saamme turhaan odottaa. Toteutuakseen asiat vaativat painostusta jota vain työvoiman yhteinen toiminta saa aikaan. Meidän on unohdettava keskinäinen kilpailu paremmista työehdoista ja luotava uusi yhtenäinen voima nostamaan työ ja sen tekijät uudelleen kunniaan ja niille kuuluvaan arvoon.
Olen aloittanut työurani 1970-luvulla. Muistan yhä elävästi miten työttömyys silloin koettiin ongelmaksi. Tasavallan presidentti Urho Kekkonen muodosti Suomeen hätätilahallituksen vuonna 1978 kun työttömyys oli noussut kestämättömiin lukemiin-maassa oli peräti 78000 työtöntä.
1980-luvulla elimme voimakkaan nousun kautta. Töitä riitti kaikille halukkaille, palkat nousivat ja työtunteja teetettiin paljon. Syntyi kilpailua työntekijöistä ja näitä ostettiin kilpailijoilta kuin jalkapalloilijoita konsanaan-pyrittiin luomaan paras mahdollinen joukkue, Dream Team. Työntekijöillä oli myyjän markkinat ja he onnistuivatkin parantamaan asemaansa. Myös heikommin tuottavilla aloilla työelämä parani. Asioista sovittiin keskitetysti Tulopoliittisissa kokonaisratkaisuissa ja näihin sisältyi usein matalapalkkaeriä jotka kavensivat palkkakuilua siivoojan ja insinöörin välillä.
Juhlat loppuivat 1990-luvun alkupuolella kun ajauduime historian syvimpään lamaan. Työttömyys kohosi satoihintuhansiin, pahimmillaan työttömiä oli yli puoli miljoonaa, viidesosa koko työvoimasta. Pankit romahtivat ja Suomi joutui pelastamaan ne kalliilla hinnalla, toimivia ja terveitä yrityksiä lahdattiin siksi että rahapolitiikka vedettiin äärimmäisen tiukaksi-yritykset eivät enää saaneetkaan tarvitsemaansa rahoitusta velkaisista pankeista. Suomen valuuttavaranto katosi keinottelijan taskuun ja Suomi joutui lainaamaan Saksalta valuuttaa 40 miljardin markan edestä.
Kovien lääkkeiden ansiosta tai niistä huolimatta Suomen talous alkoi kohentua 90-luvun mittaan. Työttömiä varten perustettiin yhdistyksiä ja tällä keinolla saatiinkin taas tilanne rauhoitettua, suurmielenosoitukset loppuivat.
Työttömyys jäi. Se muuttui instituutioksi. Myös valtionvelka jäi. Se ei ole merkittävästi laskenut 90-luvun laman jälkeen.
2000-lukua on leimannut kansainvälisyys. Euroopan rahaliiton jäsenenä Suomi on turvassa  valuuttakeinottelulta mutta samalla jotakin olennaista on muuttunut. Emme voi enää devalvoida auttaaksemme vientiteollisuuttamme. Rahan arvon pitäminen vakaana asettaa tiukat rajat kansalliselle päätöksenteolle. Tämänvuotinen Kreikan tapaus osoittaa että liikkumavaraa pitäisi olla enemmän. Pahimmat kilpailijamme, Kiina ja Yhdysvallat käyttävät vahvaa euroa hyväkseen. Kiina kerää valtavia valuuttavarantoja pitämällä valuuttansa arvon keinotekoisesti alhaalla ja Yhdysvallat kasvattaa velkojaan suruttomasti. Onkin puhuttu näiden kahden paritanssista, toisella on rahaa ja toisella velkaa. Ne dominoivat maailmantaloutta ja EU on pyöritettävänä Japanin ja Aasian taloustiikerien ohella.
Nämä valtavat muutokset heijastuvat tietenkin myös ammattiyhdistysliikkeen kykyyn toimia. 1970-luvulla Ay-like oli Suomessa niin vahva vaikuttaja että Tasavallan Presidentti julisti hätätilan kun pelkäsi työtaistelutoimia ja niistä kansantaloudelle koituvia tappioita. Nousukausi 1980-luvulla ei muuttanut Ay-liikkeen roolia. Se oli edelleen vahva vaikuttaja ja sen joukkovoima aikaansai työntekijöitä tyydyttäviä sopimuksia. Työttömyysturvaa kehitettiin luomalla ansioturva joka tarkoitti sitä ettei tilapäinen työttömyyskään enää romahduttanut kansalaisen taloutta. Pankeista sai myös lainaa työttömyyden sattuessa, sosiaalikeskukset jakoivat rahaa surutta koska siihen oli varaa.
Nämä varat kuitenkin katosivat. Osoittautui että monet sijoitukset olivat vain ilmaa kun rahamylly lakkasi pyörimästä. Monet joutuivat vaikeuksiin valuuttamääräistä lainaa otettuaan Markan romahtaessa 1991. Ansioturvaa heikennettiin ja sosiaalikeskusten kasvanut asiakasmäärä aiheutti tiukennuksia myös sosiaaliapuun. Suomi jakautui kahtia, ne joilla työtä vielä oli pitivät tiukasti siitä kiinni. Työttömyydestä tuli köyhyyden aiheuttaja, työttömyys pitkäaikaistui ja sitä pahensi jatkuva rakennemuutos tuotannossa.
Nykypäivän ilmiöistä haluan kiinnittää huomiota työssä uupumiseen. Kun kynsin hampain pyritään säilyttämään työpaikka ollaan valmiita uhraamaan työlle niin paljon ettei terveys sitä kestä. Työuupumusta ei luokitella sairaudeksi ja monet työnantajat kieltäytyvätkin maksamasta sairausajan palkkaa tällä perusteella. Työvoimareserviä joka on virallisen EU-tilaston mukaan 197000 henkilöä, mutta tukityöllistettyjen, työttömyyseläkeläisten ja työkyvyttömyyseläkkeiden saajien myötä se lienee noin puoli miljoonaa., käytetään hyväksi kiristämällä työssäolijoilta aina vain lisää tuottoa, varsinkin palvelualoilla joita ei pidetä tuottavina vaikka yhteiskunta ei toimisi ilman poliiseja, sairaanhoitajia, siivoojia, lähihoitajia yms.
Kerroin alussa siitä miten Ay-liike oli vahva toimija aina 1980-luvun lopulle asti. Voima alkoi kadota kun työntekijät eivät enää ajatelleetkaan että heidän hyvä asemansa riippuu edunvalvonnan voimasta. Siirryttiin vähitellen ajattelemaan, että keskusjärjestöt hoitavat asioita Tupopöydässä eikä omaa osallistumista edunvalvontaan pidetty enää tärkeänä. Syntyi kaksi blokkia, ay-liikkeen duunarit ja yksityisten työttömyyskassojen jäsenet- monet siirtyivät näiden kassojen asiakkaiksi säästääkseen sen pienen jäsenmaksun jota ammattiliitot kantavat, vaikka se ei ole kuin hiukan toista prosenttia palkasta.
Tämä säästö tuli kalliiksi. Sen seurauksena on siirrytty ostajan , työnantajan markkinoille. Ay-järjestötoiminnalla saavutettu asema on muisto vain: Suomeen on tullut amerikkalaiset työmarkkinat joissa suorittavaa työtä tekevät ovat jatkuvasti huononevien työehtojen kurimuskierteessä.
Euroopassa ay-liike on enimmäkseen heikompi kuin Suomessa, ja meilläkin on ongelmana se miten järjestäytymisastetta saataisiin parannettua. Karavaanikapitalismi, jatkuva muuttaminen työn perässä, työsuhteiden pätkittäisyys , jopa sirpaleisuus, halvempien kustannusten maista haalittava usein veroja maksamaton työvoima sekä julkisen talouden alasajo  joka johtuu pitkälti tehtyjen työtuntien ja siten myös verotulojen pienenemisestä ja veronkevennyksistä jotka ovat näennäisesti jättäneet enemmän rahaa käyttöön, mutta kuntaverojen ja maksujen kohoamisen myötä on kerätty takaisin korkoineen. Heikentynyt julkinen talous ei pysty enää tasapainottamaan työmarkkinoita, se ei tee enää ratkaisuja jotka tukisivat työllisyyttä.
Hyvinvointi ja tasa-arvo on murrettu.
Jos neljännes suomalaisista ei maksa tv-lupamaksua kuvaa se mielestäni erinomaisesti miksi tähän on tultu. Yhteisen voiman käyttö sopimusneuvotteluissa edellyttää sitä että yhteistä voimaa on. Meidän on jälleen järjestäydyttävä puolustamaan työehtojamme yhteisrintamana. Työväestö ei enää muodosta yhtenäistä ryhmää, mutta ay-liikkeen sisällä sen yhtenäisyys on saavutettavissa. On luotava vahva voima ja toimittava yhdessä yhteisen edunvalvonnan puolesta, on tuettava niitä joille olemme luottamustehtäviä antaneet, on vaadittava toimia työllisyyden parantamiseksi, köyhyyden poistamiseksi ja hyvinvointipalvelujen sekä julkisen talouden parantamiseksi. Tätä työtä on tänään eurooppalainen ay-liike aloittamassa. Suomi on etulinjassa, meillä ay-liike on vielä osittain toimiva ja sen kehittäminen lienee helpompaa kuin monessa muussa maassa.
jari-suominen.jpgYleinen etu vaatii vahvan ammattiyhdistysliikkeen. Tämä meidän työttömien, työssäkäyvien, opiskelijoiden, eläkeläisten ja kaikkien muiden työväestön ryhmien insinööristä siivoojaan on yhdessä rakennettava! Olkoon tämä päivä alkusysäys koko Euroopan laajuiselle taistelulle parempien työolojen, työllisyyden, kansalais-ja ihmisoikeuksien puolustamiselle.

Toimeentuloturva tutuksi-seminaari Porissa 17.7 2008

Maanantaina 21. heinäkuuta 2008

Turun Seudun Työttömien , TST:n, edunvalvonta järjesti retken Poriin Toimeentuloturva tutuksi-seminaariin, jonka oli järjestänyt Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto STKL.

Seminaarin avasi STKL:n toiminnanjohtaja Riitta Särkelä.Hän esitti ensimmäiseksi keskustelijoille kysymyksen sosiaaliturvan kokonaisuudistusta valmistelevan SATA-komitean työstä.Hän kysyi keskustelijoilta mikä on näiden mielestä kaikkein tärkein kysymys kun sosiaaliturvaa uudistetaan.

SATA-komitean puheenjohtaja, emeritus kansliapäällikkö Markku Lehto otti esiin kestävyyden.Hän sanoi kestävän, vuosikymmeniä toimivan sosiaaliturvajärjestelmän luomisen olevan tärkein asia.

Peruspalveluministeri Paula Risikko otti esiin kannustavuuden.Hänen mielestään sosiaaliturvan on oltava ennen kaikkea kannustavaa ja sen on edistettävä ihmisten töihin hakeutumista.

Tohtori Pentti Arajärvi, joka on STKL:n liittovaltuuston puheenjohtaja, otti esiin etuuksien riittämättömyyden.Hän kuitenkin korosti sitä, ettei köyhyyttä pidä poistaa pelkillä tulonsiirroilla vaan on panostettava palvelujen laatuun ja omaehtoisen toimimisen tukemiseen.

STKL:n varapuheenjohtaja , tohtori Elli Aaltonen korosti riittävän tasoisen turvan olevan olennaisen tärkeää ihmisen oman toimeentulon ja itsenäisen elämän turvaamiseksi.

Porin sosiaalitoimen edustaja Juha Sandberg oli sitä mieltä että sosiaaliturvan asiakkaaiden ongelmiin olisi pyrittävä vaikuttamaan täsmäohjatulla avulla.

Kun kysyttiin sosiaaliturvan oikeaa tasoa ja haluttiin euromääräisiä vastauksia ei vastauksia juuri tullut.Markku Lehto puhui kansaneläkkeen määrästä kaksinkertaisena mutta totesi sen epärealistiseksi.Lehto tosin ei tiennyt kansaneläkkeen perusosan tämänhetkistä määrää.Yleisö auttoi tässä asiassa SATA-komitean puheenjohtajaa…

Elli Aaltonen oli ainoa keskustelijoista joka puhui konkreettisista summista.Hän kertoi nykyisin olevan yleistä että joutuu tulemaan toimeen kymmenellä eurolla/päivä.Hän ehdottikin tämän nostamista vähintään kahteenkymmeneen euroon.

Pentti Arajärvi esitti ratkaisuksi verotuksen alarajan nostamista kuntaveron tulonhankkimisvähennystä korottamalla, jolloin verotuksen painopiste tulis takaisin progressiivisen verotuksen puolelle.Kuntien menettämät verotulot tulisi Arajärven mukaan kompensoida täysimääräisesti valtion osuuksia lisäämällä.Pelkkien etuuksien verovapauden pelkäsi Arajärvi tuovan omituisia tilanteita ja kannustinloukkuja kun palkkavero kuitenkin pysyisi ennallaan.Sandberg vaati verotulojen menetyksen täysimääräistä kompensointia kunnille.Hän sanoi että kunnille on jo nyt sälytetty paljon uusia tehtäviä ilman että olisi lisätty voimavaroja.Hän oli myös huolissaan hallituksen päättämistä palvelumaksujen korotuksista.Riitta Särkelä mainitsi kaikkien sosiaali-ja terveysalan järjestöjen vastustaneen korotuksia.Asiasta äänestettiin ja totesin että’ hallitus kaatui juuri…

Risikko puhui siitä että veropolitiikka ja sosiaalipolitiikka olisi pidettävä erillään-itselleni jäi epäselväksi miksi.

Arajärven ehdotuksesta äänestettiin yleisön joukossa.Vastustajia ei juuri löytynyt…

Asumistuen selkiyttämistä halusi Juha Sandberg.Myös Markku Lehto ja Pentti Arajärvi puhuivat selkeämmän ja yksinkertaisemman järjestelmän puolesta.Ministeri Risikko kuvasi tukiviidakkoa kertomalla että ministeriössä on kaksi virkamiestä jotka hallitsevat kokonaisuuden ja mainitsi että onneksi nämä eivät ole koskaan yhtä aikaa lomalla.

Seminaarista jäi sellainen kuva että paljon puhetta mutta vähän villoja.Kaikki olivat liikuttavan yksimielisiä etuuksien riittämättömyydestä.Tiina Tuominen Turusta toi esiin ongelman, että kun etuuksia nostetaan, esimerkiksi valtion ja kelan maksamien etuuksien, vähenee vastaavasti jokin toinen eli kunnan maksama etuus ja lopputuloksena on etteivät kansalaisen tulot lisäänny-ainoastaan valtion ja kuntien menoihin tulee muutoksia.Tämä ei hyödytä ketään-aiheuttaa vain kustannuksia.

Kysyin haastatellessani Pentti Arajärveä hänen ehdotuksensa vaikutuksia sosiaalitoimen mahdollisuuksiin tehdä niitä tehtäviä joita sille kuuluu.Hän totesi että kun ensisijaiset etuudet eli Kelan, valtion ja vakuutusyhtiöiden maksamat, ovat riittävän korkealla tasolla jää kunnan osuudeksi se mikä sille kuuluukin-apu kriisitilanteissa, lapsiperheiden, nuorten, vanhusten ja vammaisten auttaminen, päihdetyö ja ennaltaehkäisevä sosiaali-ja terveydenhoito.

Markku Lehdolta kysyin SATA_komitean työn kiirehtimisestä, jota hallitus on vaatinut.Hän kertoi päätöksiä joissakin asioisssa tulevan ensi vuonna ja muutokset alkavat vuonna 2010.

TST:n edunvalvonta osti Riitta Särkelän ja Pentti Arajärven toimittaman, STKL:n kustantaman kirjan “Leipää ja lämpöä”.Kirjaa saa lainata edunvalvonnasta.