Arkisto: Toukokuu 2010

Yhteiskunnalliset yritykset työllistämisen välineinä

Maanantaina 24. toukokuuta 2010

Työpaikoilla on kova kilpailu asemasta ja kilpailu kovenee jatkuvasti. Tämän johdosta on työelämä muuttunut huonoksi ja viihtyvyys työpaikoilla, samoin kuin hyvä työtoveruus, solidaarisuus ja yhteisten etujen ajaminen ovat vähenemässä. Tämän kevään lakkoalto Suomessa on poikkeuksellista- vuoden 1990 jälkeen ei yhteistoimintaa ay-liikkeen johdolla ole merkittävässä määrin ollut. Tämä on osaltaan aiheuttanut ostajan markkinat- työhön on ollut suostuttava huonommin ehdoin kuin ennen. Yhteisöllisyys on kärsinyt ja ammattiliitot menettäneet vetovoimaansa.
Yhä useampi putoaa työmarkkinoilta jaksamisen loppuessa. Onkin luotava uusia työelämän muotoja joilla kaikkien osallisuus on turvattava. Esimerkiksi Suomessa työkyvyttömyyseläkkeellä olevista , usein nuorista ihmisistä tutkimuksen mukaan 30000 palaisi työelämään jos uskaltaisi.
Meidän on luotava pehmeämmät säännöt omaava työllistymismuoto niille jotka eivät kestä rajussa kilpailussa. Toisaalta on myös kehitettävä työsuojelua jotta kaikkinainen työpaikkakiusaaminen ja muu sorto saataisiin karsittua pois. Suomi ei voi menestyä jos miljoona ihmistä, viidesosa kansasta, on syrjäytetty.
Työ-ja elinkeinoministeriön sivuilla on kuvattu Britanniassa käytössä olevaa yhteiskunnallisen yrityksen mallia. Voisiko tällainen olla Suomessakin mahdollista? Ja suuri kysymys kuuluu: Riittääkö palkka elämiseen, onko nousun mahdollisuuksia, näkyykö tulevaisuus?
Yhteiskunnallisten yritysten rahoittaminen tulisi mahdolliseksi verouudistuksen kautta. Pääomia ja pääomatuloja on verotettava enemmän kuin nyt sillä ihmiset eivät ole kertakäyttötavaraa joka voidaan heittää roskiin kun siitä ei enää ole täyttä välitöntä hyötyä ja joka on helposti korvattavissa uudella nopeasti loppuunkäytettävällä halpayhteiskunnan artikkelilla.
Tasaisempi tulonjako merkitsisi myös kaupan alalle suurta piristystä. Pienet palveluyritykset saisivat jälleen asiakkaita joilla on varaa kuluttaa. Kuluttamisen rakennetta on myös syytä muuttaa kestävämmälle pohjalle, pois kertakäyttöfilosofiasta ja kohti virtuaalisia, ekologisia tuotannonaloja. Tämä on mahdollista. Edellytyksenä on vain se, että kaiken ajattelun ja toiminnan lähtökohtana on kansalaisten etu- ei suuryritysten , kuten nykyisin on laita. Kansalainen on ylennettävä jälleen hänelle kuuluvaan arvoon. Hän ei ole pelkkä asiakas tai hyväksikäytön kohde.
Vasemmistoliitto ajaa ihmiskasvoista politiikkaa joka puolustaa kansalaisten asemaa subjekteina, vaikuttajina. He eivät ole pääoman objekteja- vallankäytön kohteita.

SATU-PENTIKÄINEN

Maanantaina 17. toukokuuta 2010

Rahauskovaisille
Helsingin Sanomien päätoimittaja Mikael Pentikäinen on nähnyt kovasti vaivaa todistellakseen että suomalainen hyvinvointi on purettava siksi että nykyisin elävät ihmiset ovat vähemmän arvokkaita kuin tulevaisuudessa mahdollisesti syntyvät. Hän puhuu siitä miten meidän on luovuttava terveyspalveluistamme ja kaikesta muusta yhteiskunnan turvaverkosta siinä epämääräisessä luulossa että siten olisivat asiat paremmin joskus.
Jos laittaa maitopurkin ikkunalaudalle ja antaa sen olla siinä kaksikymmentä vuotta ja yrittää sitten käyttää sen ravinnoksi niin huomaa erään perusasian. Rahaa ei voi säästää tuleville sukupolville mutta tuhlata sitä voi tuhoamalla julkisen sektorin palvelut.

Lasten hammashuolto on käytännössä lakannut Suomessa, kertoi hammaslääkärini hiljakkoin.Syynä on se, että kouluhammaslääkäreitä ei enää ole -säästösyistä.Myöskään terveyskeskukset eivät pysty hoitamaan lapsia sillä niiden voimavarat on myös minimoitu ja ne pyrkivät epätoivoisesti täyttämään hoitotakuun kriteerit-tässäkään ne eivät useinkaan onnistu.
Lapsilta joudutaankin nykyisin poistamaan hampaita jotka karies on pilannut hoidon puutteessa.Hyvinvoinnin aikana tällainen ei olisi tullut kuuloonkaan.
Äärikapitalistinen voitontavoittelu ja kaiken tekeminen bisnekseksi on syynä siihen , että suomalaiset ovat pahoinvoivia entisen hyvinvoinnin sijaan. On mielenkiintoista miten Mikael Pentikäinen aikoo lisätä luottamusta rahajumalaansa kun sen kauhistuttavat teot ovat ilmiselviä ainakin miljoonalle suomalaiselle jotka ahneus ja järjetön pikavoittojen tavoittelu on ajanut kestämättömään tilanteeseen. Lasten lisäksi myös nuorilla pitäisi olla jotain toivoa tulevaisuudesta jotta he voisivat perustaa perheitä ja olla siten noiden uusien sukupolvien vanhempina.
Kaikki raha syntyy talouden toiminnassa.Jos toiminta lakkaa, loppuu raha. Ainoastaan kultaa voi siirtää perinnöksi. Perinnöksi sen sijaan voi jättää toimivan yhteiskunnan.
Kun äärikapitalistit väittävät, että he tulevien sukupolvien vuoksi purkavat julkista sektoria he yrittävät muuttaa mustan valkoiseksi. Kansa kyllä tietää mihin rahat menevät- ne menevät harvojen oligarkkien taskuun, keinottelijoille jotka eivät hitustakaan piittaa ihmisten hädästä. Koko talouden toiminta on tehty sellaiseksi että jättimäiset voitot ja optiot ovat mahdollisia- köyhien tukeminen, sairaiden, vanhusten ja lasten hoito sen sijaan tulee mahdottomaksi suurelle , työvoimareserviksi alennetulle orjajoukolle.
Heille on käyttöä vain niin kauan kuin he jaksavat työskennellä rahaherrojen hyväksi ja samalla toimivat kuluttajina ja ostavat esim. terveyspalveluja jotka rahaherra on heiltä ostanut pois maksamatta mitään ostoksestaan eli varastanut.Tämä taas on onnistunut ostamalla poliitikkoja, jotka tekevät kunnissa yksityistämispäätöksiä.
Uskoa on monenlaista. Toivon etten minä ainakaan hurahda äärikapitalistiksi ja melko tervejärkisenä uskon ettei näin tapahdu.Mikael Pentikäisen usko on liikuttavaa-se on sokeaa uskoa keinottelijoiden hyvyyteen ja kansan huonouteen. Se on myös kauhistuttavaa, sillä tähänastinen uusliberalismi, Thatcherin ajoista lähtien vallalla ollut taloususkonto, ei ole tuottanut suurille ihmisjoukoille mitään hyvää vaan päinvastoin pahaa. Esimerkkini lasten hammashoidosta on vain yksi pieni osa tästä pahasta.
Täytyy taas kerran katsoa rahasalkkua ja sen kantajaa.

Julkaisen tämän kirjoituksen myös www.varvas.fi

TALOUSKRIISI ON EHKÄ VASTA ALUSSA

Keskiviikkona 5. toukokuuta 2010

Maailman valtioilla on nykyisessä rahajärjestelmässä vakava ongelma. Ne eivät koskaan onnistu keräämään tarpeeksi veroja, jotta ne voisivat kustantaa kaikki menonsa. Joka vuosi valtiot tarvitsevat vähän (tai paljon) ylimääräistä rahaa ja tämä tulojen ja menojen erotus täytyy aina lainata jostain.

Kun valtio lainaa rahaa, se laatii valtion arvopapereita, velkakirjoja tai obligaatioita, jotka ovat erilaisia paperilappuja, joissa on kaikenlaisia valtion virallisia leimoja ja muita vakuuttavia tunnuksia, ja näitä velkakirjoja valtio sitten myy järjestämissään huutokaupoissa. Näiden velkakirjojen ostajat ostavat niitä, koska he tulevat saamaan suuremman rahasumman tulevaisuudessa, kun velka maksetaan takaisin.

Näin valtiot saavat tarvitsemansa rahat ja velkakirjojen ostajat saavat lupauksen velan maksamisesta takaisin korkoineen tulevaisuudessa, eli kaikki ovat tyytyväisiä, kunnes tulee seuraava budjettivuosi.-Lähde: http://villeiivarinen.blogspot.com/2010/03/valtionvelka.html
Juuri tätä takaisinmaksulupausta tukemaan tarvitsee Kreikka nyt apua. Kysymys on luottamuksesta- rahaa lainataan jos on tuotto-odotuksia. Pelkkä velkapääoman takaisin saaminen ei tyydytä keinottelijoita, jotka ovat nykyisen finanssikriisin aikana saaneet tuhansia miljardeja euroja yhden prosentin korolla ja lainanneet rahaa mm. Kreikalle vähintään kuuden prosentin marginaalilla.

Kreikan tuki on siis selkeästi tarkoitettu turvaamaan näiden keinottelijoiden suunnattomat voitot: Valtiot ja kansalaiset joutuvat kuittaamaan keinottelijoiden tappiot, mutta voitoistaan nämä eivät haluaisi ylläpitää edes vähäisiä palveluja. He eivät maksaisi veroja lainkaan tai aivan minimaalisen vähän…
Herää kysymys: Kenen omaisuutta, kenen pelikenttänä tämä maailma on? Huijareita tuetaan ja autetaan luomaan yhä uusia kriisejä, aina vähän edellistä pahempia, ja saman aikaisesti köyhyys, nälkä ja sairaudet lisääntyvät. Kehitys on näkyvissä jo Suomessakin: Meillä on miljoona hätää kärsivää, pienyrittäjät ja työntekijät ovat äärimmilleen uupuneita ja työnantajat, esimerkiksi elintarviketeollisuus ovat vahvana rintamana heitä rahoittavien huijarien puolella ruoskimassa yhä lisää tehoja niistä jotka tekevät kaikki työt ja kantavat vastuun yhteiskunnasta- keinottelijat eivät edes tunnista vastuutaan tekojensa sueauksista…
Äärikapitalismista on luovuttava. On luotava voimakas valta joka sääntelee keinottelua. Se on tehtävä nyt ennen kuin olemme täydessä sodassa.

Kuva: Iltalehti
euroopan-velat.jpg

31062_1432438528772_1167152821_31271700_6305122_n.jpg

Kuva: Pekka Aaltonen