Lainavaloa

anskan ja Ruotsin porvarihallitusten käsityksiä tuntuu ohjaavan vain ajatus siitä, mitä globalisaatioon sopeutuminen heidän mielestään pohjoismailta edellyttää. Näille hallituksille se tarkoittaa lähtökohtaisesti uusliberalismin hengessä toteutettavia markkinauudistuksia. Sopeutuminen ja menestyminen globalisaatiossa edellyttää tietenkin myös joustavuutta ja uudistuksia, mutta pohjoismaat ampuvat itseään jalkaan, jos niiden seurauksena tai jopa tarkoituksena on pohjoismaisen mallin mukaisen hyvinvointivaltion rapautuminen, vaikka juuri se on ollut ja on edelleen keskeinen pohjoismaiden globalisaatiomenestyksen perusta. /Erkki Tuomioja 9.4.2008 blogissaan

Sosiaaliturvan uudistaminen

Hesari otti pääkirjoituksessaan vahvasti kantaa perusturvan tason nostamiseen sosiaaliturvan uudistamisen yhteydessä. Tämä on hyvä. Näyttää siltä, että perusturvan tason korotukselle on enemmän ja enemmän tukea.

Nyt tarvitaan kaikki julkinen keskustelu ja poliittinen paine, jotta tämä tavoite pystytään myös toteuttamaan. Käsitykseni on, että sosiaaliturvan uudistamista ihmettelevän SATA-komitean työ on edelleen varsin levällään, joten keskustelulle on nyt hyvää tilaa.

Lähtökohta pitää olla se, että perusturvan taso yhtenäistetään nykyistä korkeammalle tasolle. Ihmiset on saatava pois toimeentulotuelta, koska nimenomaan toimeentulotuki tekee elämästä kurjaa, koska siihen liittyvät kontrollit ovat niin voimakkaita. Rahaa ei esimerkiksi voi säästää, koska se tulkitaan tuloksi ja vähennetään seuraavan kuukauden tulosta. Kannustavaa? Ja tietysti käytännöt vaihtelevat kunnasta toiseen.

Samalla pitää tehdä kaikki mahdollinen järkyttävän byrokratiahäkkyrän purkamiseksi. Sadan vuoden aikana rakentunutta järjestelmäähän ei ymmärrä kukaan. Ne, jotka ymmärtävät jotain, tietävät vain se, kuinka vähän ymmärtävät./Tapio Laakso blogissaan 2.5.2008

Suhdanteista:

Tällainen joustava suhdannepolitiikka on ollut toistaiseksi liian vaikeaa Suomen valtiovarainministeriölle, joka ei tunne sellaista talouspoliittista tilannetta, johon se ei suhdannetilanteesta riippumatta tarjoaisi lääkkeiksi uusia menojen leikkauksia ja veronalennuksia./Erkki Tuomioja blogissaan 2.5.2008

 

Terveyskeskuksen menetetty maine

Osmo Soininvaara:

(Tämä kirjoitus on julkaistu kolumnina Suomen Kuvalehdessä)

Suurten kaupunkien terveyskeskuksista on tulossa työttömien ja eläkeläisten hoitopaikkoja. Tämä tulee kalliiksi ja kärjistää terveydenhuollon eriarvoisuutta. Oikaisutoimilla on kiire.

Kansaneläkelaitos korvaa työterveyshuollon puitteissa tapahtuvia lääkärissäkäyntejä paljon avokätisemmin kuin asiakkaan itsensä maksamia. Korvaus on puolet todellisista kuluista toisen puolen ollessa vähennyskelpoista yrityksen verotuksessa. Yhteensä valtion tuki on siis 63 %. Yritykset ovat valtion tukemina alkaneet kilpailla työvoimasta ilmaisilla terveyspalveluilla. Tämä on jakanut terveydenhuollon hyvä- ja huono-osaisten palveluihin.

Työssä käyvät ovat suurissa kaupungeissa hylkäämässä terveyskeskukset, joista on tulossa työttömien, eläkeläisten ja pienituloisten perheiden lasten hoitopaikkoja. Vuonna 2004 ilmoitti koko maassa ylimpään tuloviidennekseen kuuluvista 40,4 % turvautuvansa sairastuessaan terveyskeskukseen, kaksi vuotta myöhemmin enää 34,9 %. Suurissa kaupungeissa tilanne on kärjistyneempi, sillä kaikkialla yksityisiä palveluja ei ole edes saatavilla.

Köyhät maksavat terveyskeskuskäynneistään palkansaajien päästessä lääkäriin ilmaiseksi. Tämä ei ole eriarvoisuuden aiheuttajista suurin. Työterveyshuollossa pääsee hoitoon ja tutkimuksiin paljon helpommin kuin terveyskeskuksissa. Ikäluokkaan 55-59 vuotta kuuluvat käyttävät terveyspalveluja enemmän kuin kymmenen vuotta vanhemmat, koska ovat vielä työterveyshuollon piirissä.

Tulojakaumamme on maailman tasaisimpia, mutta terveyserot köyhien ja rikkaiden välillä teollisuusmaiden suurimpia – uusimpien asuinalueeseen perustuvien tilastojen mukaan vielä luultuakin suurempia. Tätä vasten oudoksuttaa kehitys, jossa terveitä hyväosaisia hoidetaan entistä paremmin ja sairaita huono-osaisia huonommin.

Köyhille suunnatuilla palveluilla on taipumus rapistua. Meillä ei jonotettaisi vastaanotoilla kuten nyt, jos terveyskeskus olisi myös rikkaille ainoa hoitopaikka.

Jokaisella on katsottu olevan maksukyvystä riippumatta yhtäläinen oikeus terveyspalveluihin. En ole kuullut kenenkään julkisesti kiistävän tätä. Jos kuitenkin joku ajattelisi, että on oikein antaa parempaa hoitoa paljon veroja maksavalle keskiluokalle, kannattaa muistuttaa, että maksamaan he pääsevät myös köyhien sairauksista. Huono terveys syrjäyttää elämään sosiaaliavustusten varassa.

Lääkäripula on syrjäseutujen ongelma, mutta vaikeata on myös ollut saada lääkäreitä eräisiin kaupunkien terveyskeskuksiin, erityisesti vuokratalovaltaisille alueille. Syytä tähän lääkärit eivät sano ääneen, koska se ei ole sopivaa. Lääkärin eettinen velvollisuus on hoitaa kaikenlaisia ihmisiä tasavertaisesti. Toisten potilaiden hoito on kuitenkin lääkärille raskaampaa kuin toisten. Jos vastaanotolla käy lähinnä vain raskaasti hoidettavia, olo on työpäivän jälkeen uupunut. Hauskemmat hommat houkuttelevat, sillä Ihmisiä lääkäritkin vain ovat.

Terveyskeskuksiin saa lääkäreitä joko rahalla tai työnilolla. Työnilo tulee halvemmaksi ja johtaa onnellisempaan elämään. Terveyskeskuslääkäreiden työ helpottuisi, jos terveyskeskuksista tulisi taas koko kansan laitoksia.

Yksityissektori houkuttelee henkilökuntaa joustavalla työajalla. Monessa terveyskeskuksessa vallitsee yhä armeijamainen joutamattomuus, koska yksilölliset työajat tuottaisivat hallinnollisia ongelmia. On tyhmää jakaa hankalat työajat tasan kaikkien kesken, koska perhetilanteesta riippuen hankalat työajat ovat joillekin vielä hankalampia kuin toisille. Paras tulos saataisiin huutokauppaamalla hankalat työajat, jolloin lauantaiyön ottaisi se, jolle on siitä vähiten haittaa.

Moni hankaliin työaikoihin kyllästynyt siirtyy työnvuokrausfirman palvelukseen. Vuokrafirma räätälöi työajat, minkä jälkeen henkilökunta palaa entisiin töihinsä uusilla työajoilla. Kaikki ovat onnellisia. Pörssikursseista päätellen erityisen onnellinen on työnvuokrausfirma. Hallinnollinen kyvyttömyys ja jäykkä virkaehtosopimus tulevat kunnille kalliiksi.

Kahden rinnakkaisen järjestelmän ylläpito on eriarvoistavaa ja kallista, mutta hyväosaisia ei saa terveyskeskuksiin käskemällä vaan houkuttelemalla.

Olisi hyvä palauttaa työterveyshuolto terveyskeskuksiin. Kunnat vastaavat tähän, ettei niillä ole siihen rahaa. Työterveyspotilaat tuovat kuitenkin rahat mukanaan.

Terveyskeskuksissa saa hyvää hoitoa, mutta sitä voi joutua jonottamaan kauan. Työterveyspotilaille on taattava nopea palvelu, koska työnantaja ei halua maksaa vastaanotolla jonottamisesta. Tämä johtaisi terveyskeskuksissa kahteen eri tahtiin kulkevaan jonoon, mutta onko tämä sen eriarvoisempaa kuin nykykäytäntö? Kulkeehan työterveysjono nytkin nopeammin joskin eri paikassa.

Työssä käyvän olisi voitava valita myös lähellä työpaikkaa oleva terveysasema, ettei kesken työpäivän tarvitsisi matkustaa asuinalueelleen.

Yhä useampi hoidattaa lapsensa vakuutuksen turvin yksityissektorilla – ja maksaa siitä niin tolkuttomasti, että sillä rahalla kunta kustantaisi lapsille loistavan hoidon terveyskeskuksissa. Jonotusajoista tässäkin on kyse, mutta myös päivystysvastaanottojen kaoottisuudesta. Öisissä tapaturmissa ovat päihteet usein osallisina. Lasta ei voi syyttää sosiaalirasistiksi, jos hän pelkää juopunutta tai muuten epämääräisesti käyttäytyvää. Terveydenhuollon tasa-arvoa ei loukkaisi, vaikka odotussaleja olisi kaksi.

Terveyskeskusten minimikooksi on määritetty kahdeksan lääkäriä, mikä edellyttää 20 000 asukkaan väestöpohjaa. Kahdeksan lääkärin tiimi voi vähän erikoistua ja lääkärit voivat paikata toisiaan poissaolojen aikana. Mikään optimikoko tuo kahdeksan lääkäriä ei kuitenkaan ole vaan maamme harvan asutuksen sanelema kompromissi.

Vähän ihmetyttää, että terveysasemat ovat minimikokoa myös suurissa kaupungeissa, joissa etäisyydet ovat lyhyet. Isommilla terveysasemilla yleislääkärit voisivat erikoistua eri osaamisalueille, minkä lisäksi voisi olla myös erikoislääkäreitä päivystämässä yleislääkäreiden neuvonpyyntöjä. Jos neuvoa voisi pyytää käytävän toiselta puolelta sen sijaan, että potilas lähetetään erikoislääkärin luo muualle, lääkärit oppisivat enemmän toisiltaan. Vastaanottoapulainenkin osaisi ohjata iäkkään potilaan suoraan geriatrille. Koska niin monen sairauden tosiasiallinen syy on sosiaalinen, paikalla pitäisi olla myös sosiaalihoitaja. Lääkärille kuuluvat lääkärin työt.

Jos terveyskeskuksia ei saada kuntoon, terveydenhuollostamme tulee huono, eriarvoistava ja kallis. Erikoissairaanhoitokaan ei toimi kunnolla, jos perusterveydenhuolto on retuperällä eikä sairaaloihin lähetetä oikeita potilaita tai sairauksien annetaan kehittyä liian pitkälle ennen hoidon aloittamista.

Toki terveyskeskukset saataisiin kuntoon, jos oltaisiin valmiit käyttämään rahaa. Poliittista painetta tähän ei ole, koska keskiluokka ei enää käytä terveyskeskuksia. Joissakin kunnissa saatetaan ajatella, että hätistämällä potilaat valtion maksettavaksi yksityissektorille säästetään kunnan rahaa. Ei säästetä, koska erikoissairaanhoidon kustannukset kasvavat, mutta olennaista onkin, että kunta luulee säästävänsä. Tyhmältä lyhytnäköisyydeltä vältyttäisiin, jos meillä olisi terveydenhuollossa vain yksi maksaja. Ruotsissa maakunta maksaa sekä julkisen terveydenhoidon että sairausvakuutuskorvaukset. Meidänkin on päästävä yhden maksajan malliin!

Rahat terveyskeskusten maineen palauttamiseen ovat olemassa. Käyttämällä kahteen rinnakkaiseen järjestelmään haaskautuva raha järkevämmin meillä olisi tarjota hyvät terveyskeskuspalvelut kaikille.

  1. Juho Järvelin Says:
    HeiÄäribertalistisen yhteiskuntamallin perusteista, hyvistä ja huonoista puolista voisi toki väitellä satojen postausten verran. Haluan kärjistää lopputuloksen seuraavaan.Vannoin varusmiehenä seuraavan valan. Ohessa alku.

    Minä N.N. lupaan ja vakuutan

    valassa kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä,
    vakuutuksessa kunniani ja omantuntoni kautta, olevani Suomen valtakunnan luotettava ja uskollinen kansalainen. Tahdon palvella maatani rehellisesti sekä parhaan kykyni mukaan etsiä ja edistää sen hyötyä ja parasta.

    Jos siirtyisimme jonkin kriisin seurauksena tai väkivalloin (demokraattista tietä tuskin siirtyisimme) yhteiskuntamalliin, jossa työttömät, sairaat, vammaiset ja eläkeläiset jätettäisiin kaduille, niin tulkitsisin lukuisten muiden tavoin edellisen valan koskevan menetettyä Suomea ja uuden Suomen siksi viholliseksi, jota vastaan olemme luvanneet asein puolustaa isänmaatamme.

    Ei tässä sen kummemmasta ole kyse.

    (Edes nykyvenäjä ei kohtelisi Suomen vallattuaan suomalaisia näin huonosti.)

    Tai Arhon vapauskäsitys. Tarkoittaisiko vapaus siis ainoastaan työn tuomaa vapautta? Kuten esim. sinänsä fiksussa Unabomberin manifestissa “Teollinen yhteiskunta ja sen tulevaisuus”. Ääriliberalismi ja pinnallisin anarkistinen yhteiskuntafilosofia lähenevät toisiaan merkittävällä tavalla päätyen molemmat käytännön malliin, jossa vallitsee vahvimman laki, koska lakia ja järjestystä ylläpitävä jäsenistään huolehtiva valtio on purettu pois.

    Seurauksena Hizbollahin ja IRAn kaltaisia yhteiskunnallisia aseellisia liikkeitä huolehtimassa heikomman osapuolen eduista. Kaupunkeja, joiden asukkaiden täytyy tietää mille kaduille ei ole asiaa ilman hengenvaaraa ja niin edelleen. Ehkä tämä on vapautta jonkun mielestä. Minusta se on sotaa.

    Vapautta ja vähäosaisemman väestönosan etua voi ajaa muutenkin kuin siirtymällä anarkistiseen yhteiskuntaan. Voisi aloittaa mm. Jarin ja allekirjoittaneen mainitsemasta työharjoittelusysteemin purkamisesta, joka tosiaankin ainoastaan ylläpitää vähäosaisuutta.

    Kenties koko elämänsä turvallisesti eläneen ja samanlaisia tuntevien ihmisten on helpompaa vieraantua todellisuudesta kuin kykenen mitenkään kuvittelemaan. Sen verran eri tasoilla keskustelu täälläkin kulkee, kuten toin jossain postauksessani esiin. Tervetuloa kokeilemaan elämää minimitoimeentulolla Kelan & sosiaalitoimiston armoilla ja lukemaan sen jälkeen yhteiskuntafilosofisia teoksia. Saattaa näkökulma muuttua.

    Kun elää esim. kuukausia näkkileivän turvin jatkuvan häätöuhan alla kelan virheellisen päätöksen tähden, niin se väkivallankin ymmärrys kasvaa. Vaikea sitä on sieltä hyväosaisten teorioista käsittää.

    Ystävällisin terveisin tyytyväinen veronmaksaja

Työnantajien asenne on kohtuuttoman kova

Iso osa työnantajista ei pidä töistä pois jääviä työntekijöitään oikeasti sairaina. Tiedän että aina varmasti on jokunen ”lintsari” kaikissa työyhteisöissä, mutta on aika tosi kovaa yleistää että että sairas työntekijä ei sitä olisi. Tässä tutkimuksessa nähdään se, miten hurjasti työelämän ja ennen kaikkia nimenomaan työnantajien asenne on koventunut.

En osaa pitää keneenkään etuna työhön kipeinä tulevia työntekijöitä. Se ei ole työntekijän, kollegojen, tuloksen tai minkään etu. Sairas sairastuttaa kaikki muutkin, hän ei parane kokonaan, vaan jää vajaakuntoiseksi tai saa jälkitauteja. Jos työntekijä tietää että työnantaja ei pidä häntä oikeasti sairaana vaikka hänellä olisi mikä tahansa niin luo se tunnelmaa joka vastaa vankileiriä ruoskijoineen. Eikä paras työnjälki ja luovuus tule tuollaisessa ilmapiirissä.

Jäin miettimään tästä tutkimuksesta luettuani, että kuinka iso osa yrittäjätyönantajista vaatii mahdottomia työntekijöiltään, koska he itse yrittäjävastuussa ovat vaikeuksissa pitää kunnon lomia , olivat ne sitten lomalomia, vauvalomia tai sairauslomia. Yrittäjien vaikeus jäädä edes sairaana kotiin on hurjan ikävää, mutta kyllä fiksu työnantaja ymmärtää ja suo sairaalle työntekijälleen sairasloman muustakin syystä kuin ainoastaan lain velvoittamisen vuoksi.

Miten työpaikasta jossa ei hyväksytä sairauslomaa voi muodostua mukava, kannustava ja aikaansaava työyhteisö? Onko tällaisessa työpaikassa lupa wc-käynteihin tai kahvitaukoon? Saako vastata lapsen päiväkodista tulevaan puheluun tai jäädä sairaan lapsen kanssa kotiin? Tuskin ja päivät menee miettiessä minne pistäisi työnhakuilmoituksen.-Nana Korpelainen blogissaan 11.6.2008

Järkyttävää

Katsoin dokumenttia, jossa pariskunta teki työtä minimipalkalla Amerikassa ja yritti selviytyä 30 päivää. He molemmat joutuivat tämän kuukauden aikana turvautumaan lääkärin apuun.

Nainen sai sairaalan polikliinikalta laskun käytyään siellä lääkärissä virtsatulehduksen takia. Lasku oli 435 dollaria. Miehen lasku oli rannevamman takia 551 dollaria. Ideaaliside maksoi lääkärissä 40 dollaria. Nämä summat ovat vielä enemmän euroissa.

Järkyttävän hintaista hoitoa, mutta tässä on meidänkin tulevaisuus, jos porvareiden annetaan päättää terveydenhuollostamme.

lääkäri.jpg

Vakuutukset vaan kansalaisille ja sitten lääkäriin. Julkinen terveydenhuolto ajetaan mahdollisimman alas. Terveyskeskukset eivät saa enää lääkäreitä eikä ammattitaito ole siellä tulevaisuudessa korkealla. Köyhä kansa joutuu tyytymään välttävään. Rahalla saadaan nopeaa hoitoa ja luksusta.

Jos et ole työterveyshuollon piirissä tai sinulla ei ole vakuutusta, tulet olemaan B-luokan kansalainen.

Tällaista tulevaisuuttako Suomi todella haluaa?-Raili Pajula blogissaan 24.6